Jyväskylän yliopiston syventävien opintojen kurssitarjontaan kuuluva Biosukelluskurssi (wets852) järjestettiin taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Kurssille saatiin seitsemän innokasta sukeltajan alkua muutaman opiskelijan jäädessä odottamaan seuraavaa järjestettävää kurssia. Kurssin tarkoituksena oli antaa yleiskuva tieteellisestä sukeltamisesta ja tutustuttaa yleisimpiin veden alla käytettäviin tutkimusmenetelmiin, sekä tietenkin parantaa kurssilaisten sukellustaitoja.
Kurssi koostui Workshopista, kenttäopetusjaksosta sekä loppuseminaarista. Alun Workshop antoi teoreettisen taustan eri menetelmien hyödyntämiselle, joista osaa sitten kokeiltiin käytännössä Konneveden tutkimusasemalla lokakuun alkupuolella. Kurssin lopuksi kurssilaiset tutustuivat itseään kiinnostavaan tutkimuskirjallisuuteen ja tekivät siitä kirjallisuuskatsauksen. Useassa referaatissa tulikin vastaan tuttuja menetelmiä kurssilta.
Vedet olivat lokakuussa jo sen verran kylmenneet, että kurssilaisten kuivapukuosaaminen oli erittäin tervetullut asia; useat kurssilaiset olivat juuri suorittaneet kuivapukukurssin Jyväskylän sukelluskeskuksen kautta. Kiitokset Ollille ja muille kouluttajille, olitte tehneet erittäin hyvää työtä, oikein hämmästelin kurssilaisten sukellustaitoja kuivapuvuilla.
Suoritimme suurimman osan sukelluksista tutkimusaseman läheisyydessä perehtyen käytännössä eri tutkimusmenetelmien haasteisiin. Kiinnitimme myös erityistä huomiota sukellusryhmän toimintaan sekä turvallisuuteen. Sukellukset olivat matalia ja kohteet helppoja, mutta kuten tiedämme turvallisuusnäkökohtiin kannattaa panostaa, jotta sukellustapahtuma olisi mahdollisimman antoisa. Niin, ja ammattilaisethan eivät ota turhia riskejä. Tieteellisessä sukeltamisessa on harvoin tavoitteena nautinnollinen sukelluskokemus; yleensä halutaan hyviä näytteitä tai havaintoja. Jotta saataisiin hyviä näytteitä tarvitaan hyvää suunnittelua, hyvä sukellustekniikka sekä monesti kokemusta ja tietoa tutkimusaiheesta. Tieteellistä sukeltamista harrastavan asenne on ammattimainen. En tullut kysyneeksi kurssilaisilta tehtyjen sukellusten nautinnollisuudesta, mutta se kyllä kurssin aikana havaittiin, että pienetkin muutokset sukellusvarusteiden kokoonpanossa vaikuttivat ratkaisevasti esimerkiksi tasapainottamiseen ja totuttuun olotilaan veden alla. Hupisukelluksilla tulee harvoin tehtyä muistiinpanoja. Kirjoittaminen veden alla oli suurimmalle osalle kurssilaisista uutta. Mistä me sitten kirjoitimme veden alla? No, teimme tietenkin havaintoja esimerkiksi pohjan laadusta ja laskimme simpukoiden yksilömääriä tietyltä alueelta. Kurssisukellusten aikana tuli myös havaittua selkeästi, että tehdessään havaintoja sukeltaja helposti unohtaa tutut jo “muka selkärangassa” olevat sukellustaidot ja jalat valahtavat alas pohjaa pöllyttämään.
Itselleni opettajan roolissa kurssi antoi, taas kerran, erittäin paljon. Kurssilaiset olivat erittäin motivoituneita ja fiilis oli kurssilla aivan loistava. Kurssin loppuseminaariesityksissä päästiin tosiaan todella mainiosti kertaamaan eri menetelmiä ja uskon, että osa kurssilla puhutuista tai kokeilluista asioista konkretisoitui vasta tässä vaihessa. Referaattien ja niistä tehtyjen esitelmien aihepiirit olivat mielenkiintoisia. Tiedä sitten mistä syystä useat referoidut tutkimukset oli tehty trooppisissa vesissä, saimme kuitenkin kuulla mm. seepioiden pariutumiskäyttäytymisen havainnoinnista ja miten kalatutkija Richard Pyle sukeltaa hawaiji-paidassaan suljetun kierron laitteella.