Ensimmäinen kosketus 3D-mallinnuksen maailmaan

Osallistuin graduohjaajien kommentteja odotellessa jäätävän mainiolle Risto Koskenkorvan pitämälle 3D-mallinnuskurssille (JYU, tietotekniikan laitos). Tarkoitus oli oppia hallitsemaan Blender-ohjelmaa ja aikaansaada jonkinlainen teksturoitu ja animoitu hahmo kurssin aikana. Tällä kertaa kurssi järjestettiin intensiivikurssina; toisin sanoen luennot ja demot pidettiin yhteensä kahdeksan päivän aikana neljän viikon jaksolla.

Ensimmäisellä luennolla käteen lätkäistiin seitsemän sivun pituinen lista Blenderin näppäinoikoteistä, ilman niitä ei kuulemma hommasta tule mitään. Ensimmäisellä tunnilla tuli myös erittäin selväksi että ohjelmassa riittää toimintoja ja säätömahdollisuuksia vaikka pienen kylän tarpeisiin. Olikohan kurssivalintani nyt aivan viisas?

3D-maailma imaisi sisäänsä kirjaimellisesti. Asia oli erittäin mielenkiintoista mutta mallinnus ei ollutkaan käytännössä aivan yksinkertaista. Monta kertaa tuli lyötyä päätä seinään, onneksi demoissa sai hyvin apuja kaikkiin ongelmiin. Päätin tehdä harjoitustyöni Itämeren rantojen kunkusta eli rakkolevästä. Ajattelin tehdä kurssilla jotain sellaista jota voisin hyödyntää omassa opetuksessani: rakkolevän 3D-malli voisi toimia ainakin visuaalisena motivaattorina kursseilla.

Ensimmäinen rautalankamalli muistutti rakkolevää hyvin etäisesti. Asiaa tuntevat kyllä tunnistivat hahmon mutta tästä oli vielä monen tunnin hankala matka lopputuotokseen.

Luennoilla tuli asiaa jäätävällä vauhdilla, eikä aina ollut kovin helppoa pysyä kärryillä, olinhan lähtenyt leikkiin ns. melko puhtaalta pöydältä. Kahden viikon kuluttua kurssin puolivälin koittaessa vaikutti luennoilla olevan enää puolet alkuperäisestä vajaasta viidestäkymmenestä kurssilaisesta, en ihmettele. Itse oli ihan fiiliksissä koska aloin saada jotain konkreetttista aikaan. Monta kertaa kävi kuitenkin sillä tavalla, että kivan näköinen malli olikin susi ja aloitin alusta. Varsinkin mallin luuttamisen yhteydessä huomasin tehneeni alkuperäisen mallin “väärin” luurakennetta silmällä pitäen. Loppujen lopuksi sain rakkiksen kyllä luutettua ja liikkumaan, mutta tein pari muutakin mallia kuvitteellisista levistä jotka oli tehty oikeammalla tekniikalla luuttamista ajatellen. Oppimista kurssi kaikki.

Kurssin edetessä sain mallille toimivan luurakenteen sekä tekstuurit. Oli animoinnin vuoro. Animointi oli selkätä toimivan luurakenteen ansiosta ja laitoin levän heilumaan kuvitteellisen aallon mukaan. Vielä tarvittaisiin sopiva ranta rakkolevälle ja vedenalaista tunnelmaa. En tiedä oliko ratkaisuni kaikkien taiteen sääntöjen mukainen, mutta ihan tyytyväinen olen loppumallin tunnelmaan. Pisteenä i:n päälle sain vielä renderöityä videon, jossa kamera kiertää luodun mallin ympäri.

[vimeo 155162660 w=500 h=281]

Fucus vesiculosus from Niko Nappu on Vimeo.

Aivan mahtava kurssi ja mahtava mentori kurssin vetäjänä. Tästä aukeni kokonainen uusi maailma itselleni. Seuraavana tavoitteena on luoda realistisempi rantavyöhykkeen malli ja sille hieno videopresentaatio. Vot!