Lähteet

Niko Nappu & Eero Saarinen

Lähdesivut ovat työn alla ja ne valmistuvat kesällä 2019. Keskiviikkona 29.05. 2019 julkaisemme ensimmäisen lähteen sivun. Kyseessä on Kellolanlähde Päijät-Hämeen Hämeenkoskella. Seuraamalla Facebook-sivuamme saat aina tiedon, kun uutta materiaalia lisätään sivustolle!

Tämän lähteitä esittelevät kokonaisuuden avulla voit tutustua Suomen lähteiden ihmeeseen. Suomen peruskarttoihin on merkitty kymmeniä tuhansia lähteitä, mutta niiden todellinen määrä on varmasti huomattavasti suurempi. Lähteiden luonnontilaisuus on huomattavasti heikentynyt ja niiden suojeluun on kiinnitettävä huomiota. Lähteet ja lähteiköt ovat monin tavoin huomattavan mielenkiintoisia kohteita ja ovat olleet sitä kautta historian.

---

Johdanto

Lähteitä syntyy paikkoihin, joissa pohjavesi purkautuu maanpinnalle. Lähteiköksi kutsutaan lähdettä ja sen ympäröivää aluetta. Usein lähteet sijaitsevat harjumaiden rinteillä ja niiden juurilla.

Lähteikkö on monipuolinen luontokokonaisuus, johon voi kuulua lähteensilmäke, joka voi olla pienen lammen kokoinen. Lähteensilmäkkeestä saattaa lähteä noro tai suurempi puro. Lähteiköissä ei aina ole selkeää silmäkettä vaan pohjavesi voi purkautua nk. tihkupinnoille. Lähteikköön kuuluu myös tihkupinnan ympärillä oleva alue, johon purkautuva pohjavesi vaikuttaa.Lähteiköt voivat olla useiden hehtaarin laajuisia kokonaisuuksia, joissa voi olla useita lähteikön elementtejä.

Merkittävimpiä lähteiden uhanalaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ojitus ja metsätalous ja veden otto. Vaikka lähteiden ja lähteikköjen ominaisuudet lisäävät ympäristönsä ekologista monimuotoisuutta, pääasiallisesti ne ovat suojeltu metsä- ja vesissa, jotka suojaavat sekä luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ja puroja. Lähteiköt luokiteltu koko Suomen mittakaavassa vaarantuneiksi (Ympäristöministeriö 2018). Kummassakaan laissa monimuotoisuuden turvaaminen ei ole kuitenkaan yhtä vahva kuin LSL:ssa. Lähdettä ympäröivä luonto ja sen muutokset vaikuttavat vahvasti lähteen ominaispiirteisiin; tarkkaa rajaa erityisen habitaatin ja ympäristön välille ei voida vetää.

Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomen lähteiköillä ja huurresammallähteiköillä. Molemmat luontotyypit on luokiteltu siellä erittäin uhanalaisiksi (Ympäristöministeriö 2018). Lähteiköt tulisi lain mukaan ottaa huomioon kaavoituksessa. Lähteiköt voivat kuitenkin jäädä rakentamisen jalkoihin, sillä niitä ei aina osata tunnistaa. Lähteitä voidaan ennallistaa, mutta tässä tulee olla varovainen. Liian nopeat ja voimakkaat muutokset (kuten veden pinnan äkillinen nousu) voivat vaikuttaa haitallisesti lajeihin, jotka ovat sopeutuneet lähteiden tasaisiin olosuhteisiin. 

Luonto

Kylmä pohjavesi vaikuttaa lähteiden maaperään, sekä niitä ympäröivään mikroilmastoon. Kesäisin lähteet ovat kylmän pohjaveden ansiosta viileitä kasvupaikkoja. Talvella lähteet ovat hieman lämpimämpiä muuhun ympäristöön verrattuna sillä ne pysyvät usein sulina. Lähteiköiden lämpö- ja kosteusolot ovat pintavesiin ja terrestrisiin elinympäristöihin verrattuna erittäin vakaita. Lähteiköt ovat tyypillisesti ympäristöään rehevämpiä ja monimuotoisempia elinympäristöjä. Tämä johtuu osaltaan siitä, että pohjaveden virtaus tuo jatkuvasti kasvien käyttöön lisää ravinteita

Kasvillisuus on tyypillisesti suomaista. Lähteiltä voi löytää uhanalaisia sammalia ja muita suoluonnolle tyypillisiä lajeja. Lähteiköillä puustoa on yleensä vähän, sillä maaperä on hyvin kosteaa. Lähteiden ympärillä voi kasvaa lehdoille tyypillisiä lehtipuulajeja. Lähteisyydestä kertovia (indikoivia) putkilokasveja ovat muun muassa suokeltto (Crepis paludosa), hetekaali (Montia fontana), purolitukka (Cardamine amara), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium), korpinurmikka (Poa remota), lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), lähdetähtimö (Stellaria alsine), hetehorsma (Epilobium alsinifolium) ja pohjanhorsma (E. hornemannii).

Uhanalaisten huurressammallähteiden ilmentäjälajeina toimivat sammalet. Niillä esiintyy kaikkein vaateliaimpia karbonaattia suosivia sammalia. Huurressammallähteiden lajeja ovat mm.: pohjanhuurresammal (Palustriella decipiens), sirppihuurresammal (P. falcata), isohuurresammal (P. commutata), sirohuurresammal (Cratoneuron filicinum) ja/tai kalkkilähdesammalta (Philonotis calcarea).

Lähteissä esiintyy myös makroskooppisia äyriäisiä, kuten vesisiiroja (Asellus aquaticus) ja paikoin puro- ja järvikatkaa (Gammarus pulex, G. lacustris). Eräissä lähdelammissa elää reliktinä okakatka (Pallaseopsis quadrispinosa), josta on tässä materiaalissa oma lukunsa.

Historia ja kansanuskomukset

Tulossa!

Media

Klikkaa kuvia jotta näet lajikohtaista tietoa ja lisää kuvia!

Kirjallisuus