Ulva

Viherlevät (Chlorophyta)

Ulvaceae

Suolilevät (Ulva spp.) – tarmalg, sea lettuce

Kuvaus

Levät ovat alkeellisia itiökasveja. Levä on periaatteessa eliö, jonka solun sisältä tavataan klorofylli-a:ta, mutta joka ei ole sammal, sanikkainen eikä siemenkasvi. Leviin kuuluu monia erilaisia ryhmiä, kuten planktonlevät, rihmalevät ja valtamerien suurikokoiset ruskolevät. Osa hyvin alkeellisista eliöistä voidaan kuitenkin lukea kuuluvaksi sekä leviin että alkeellisiin eläimiin.

Levillä ei ole erillistä vartta ja lehtiä, kuten esimerkiksi siemenkasveilla. Levän yhteyttävästä osasta käytetään nimitystä sekovarsi. Sekovarsi voi koostua peräkkäisistä soluista muodostuvasta rihmasta (esim. ahdinpartalevä) tai se voi olla monikerroksinen (esim. rakkolevä). Juurimainen ritsoidi on tarpeen vain kasvualustaan kiinnittymistä varten. Levät yhteyttävät kaikilla sekovarren osilla. Yhteyttämisessä tarvittavien pigmenttien määrä ja laatu vaihtelee eri leväryhmien, lajien ja ympäröivien olosuhteiden mukaan. Yhteytyspigmentit antavat leville niiden värin: punalevät ovat usein punertavia, ruskolevät ruskean vihertäviä ja viherlevät vihreitä.

Suolilevä on eräs yleisimmistä levälajeista. Se menestyy erityisesti ravinnerikkailla kasvupaikoilla. Suolilevää voi tavata rihmalevä- ja rakkolevävyöhykkeessä, mutta myös merenrannan kallioaltaissa. Yksilöiden elinikä on yhden kasvukauden mittainen. Suomen rannikolta on tavattu ainakin 11 suolilevälajia. Yleisin laji on isosuolilevä (U. intestinalis). Levän ohuesta, yhden solukerroksen paksuisesta vihreästä sekovarresta muodostuu suolta muistuttava, 10-40 cm pitkä putki, jossa on usein kaasua. Heleänvihreän sekovarren leveys on 1-2 cm, mutta voi myös kapeampi tai huomattavasti leveämpi. Sekovarsi voi olla haaraton, haarautunut tai salaattimainen. Sekovarren sisälle kehittyvät kaasukuplat auttavat levää nousemaan kohti vedenpintaa. Suolilevä muodostaa sysksyllä usein selvän vyöhykkeen vesirajaan, ahdinparran yläpuolelle. Levän itiöt vapautuvat sisäsaaristossa ja kalliolammikoissa kesäkuussa, ulkosaaristossa heinä-elokuun vaihteessa.

Suolilevien keskeiset erotustuntomerkit ovat mikroskooppisia: solujen koko, muoto ja järjestäytyminen, kloroplastin muoto ja sijainti soluissa, sekä pyrenoidien lukumäärä. Joidenkin Ulva-lajien varma tunnistaminen tapahtuu molekyylisystemaattisin menetelmin.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.