Ulothrix_Urospora

Viherlevät (Chlorophyta)

Ulothricaceae ja

Vyörihmat ja siloviherhius (Ulothrix spp. ja Urospora penicilliformis)

Kuvaus

Levät ovat alkeellisia itiökasveja. Levä on periaatteessa eliö, jonka solun sisältä tavataan klorofylli-a:ta, mutta joka ei ole sammal, sanikkainen eikä siemenkasvi. Leviin kuuluu monia erilaisia ryhmiä, kuten planktonlevät, rihmalevät ja valtamerien suurikokoiset ruskolevät. Osa hyvin alkeellisista eliöistä voidaan kuitenkin lukea kuuluvaksi sekä leviin että alkeellisiin eläimiin.

Levillä ei ole erillistä vartta ja lehtiä, kuten esimerkiksi siemenkasveilla. Levän yhteyttävästä osasta käytetään nimitystä sekovarsi. Sekovarsi voi koostua peräkkäisistä soluista muodostuvasta rihmasta (esim. ahdinpartalevä) tai se voi olla monikerroksinen (esim. rakkolevä). Juurimainen ritsoidi on tarpeen vain kasvualustaan kiinnittymistä varten. Levät yhteyttävät kaikilla sekovarren osilla. Yhteyttämisessä tarvittavien pigmenttien määrä ja laatu vaihtelee eri leväryhmien, lajien ja ympäröivien olosuhteiden mukaan. Yhteytyspigmentit antavat leville niiden värin: punalevät ovat usein punertavia, ruskolevät ruskean vihertäviä ja viherlevät vihreitä.

Vaaleanvihreä viherahdinparta (C. glomerata) on yleisin ja runsain rihmalevävyöhykkeessä tavattavista levälajeista. Sekovarsi on väritykseltään kirkkaan vaaleanvihreä, haarautuu yleensä kahtia, toinen haara säilyy päärankana. Viherahdinparta aloittaa kasvun keväällä jäiden lähdettyä ja muodostaa nopeasti leveän, vaaleanvihreän vyöhykkeen aivan vesirajan alapuolelle. Jäättömän talven jälkeen rihmat alkavat kasvaa huhti-toukokuussa ja jäätalven jälkeen kallion uurteissa säilyneet rihmojen tyviosat ja lepoitiöt (akineetit) alkavat kasvaa touko-kesäkuussa. Yksilöiden elinikä on lyhyt ja yhden kesän aikana rihmalevävyöhykkeessä ehtii kasvaa monta ahdinpartalevän sukupolvea. Uurteista kasvavat rihmat tulevat rönsymäisiksi valloittaen ympäröivää kalliopintaa, kunnes kasvusto sulkeutuu. Itiöiden vapautuessa alkaa kolonisaatio, joka jatkuu elo-syyskuun vaihteeseen. Vedenpinnan noustessa kolonisaation aikana saattaa syntyä useita päällekkäisiä Cladophora-vyöhykkeitä. Syyskuussa vanhoja keväällä kasvunsa aloittaneita rihmoja tuskin löytää uusien yksilöiden joukosta.

Vyörihmojen jopa 20 cm pitkät, kirkkaan vihreät rihmat muodostavat vihreän vyöhykkeen vesirajaan keväällä ja alkukesästä, usein myös syksyllä. Yleisin laji on leveävyörihma (Ulothrix zonata). Vyörihmat voi sekoittaa  siloviherhiukseen (Urospora penicilliformis), jonka rihmat ovat kuitenkin lyhempiä (noin 3 cm). Mikroskoopin avulla erottaminen on helppoa, sillä siloviherhiuksen viherhiukkaset eli kloroplastit täyttävät melkein koko solun.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.