Taurulus bubalis

Selkärankaiset (Vertebrata)

Simput (Cottidae)

Piikkisimppu (Taurulus bubalis) – oxsimpa, sea scorpion

Kuvaus

Selkärankaiset on pisimmälle kehittynyt pääjakso. Ryhmä koostuu luukaloista, linnuista, matelijoista, sammakkoeläimistä, nisäkkäistä, ympyräsuisista ja rustokaloista. Suomessa tavataan noin 375 lajia selkärankaisia, joista lintuja on 245, kaloja 60, nisäkkäitä 60 ja matelijoita sekä sammakkoeläimiä viisi lajia.

Ympyräsuiset ovat selkärankaisista alkeellisimpia. Niillä ei ole leukoja vaan imusuu, jolla jotkut lajit voivat kiinnittyä kalojen pinnalle ja käyttää niitä ravintonaan. Selkäranka ei ole muodostunut luusta, vaan rustosta.

Kalat, Pisces, ovat selkärankaisia kiduksilla hengittäviä vaihtolämpöisiä eläimiä. Niiden ruumiinlämpötila vaihtelee ympäröivän veden mukaan. Kaloilla on hyvä näkö- ja hajuaisti, sekä kylkiviiva-aisti, jolla ne aistivat veden liikkeitä. Useimpien kalojen iho on suomujen peitossa. Suomut ovat luulevyjä, jotka suurentuvat kalan kasvaessa. Kaloja on olemassa lähes 22 000 lajia, siis yli puolet selkärankaisista eläimistä. Kalat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: leuattomiin ympyräsuisiin (Agnata, esimerkiksi nahkiaiset) ja leuallisiin rustokaloihin (Chondrichtyes, esim hait ja rauskut) sekä luukaloihin (Osteichthyes, ”varsinaiset kalat”). Suomessa on tavattu noin 100 kalalajia, joista 60 on vakinaisia. Pieni lajimäärä selittyy pohjoisen sijainnin lisäksi Itämeren alhaisella suolapitoisuudella.

Kalalajien määrittämiseen käytetään monia menetelmiä. Lajinmäärityksessä voidaan esimerkiksi laskea kylkiviivan kohdalla sijaitsevat suomut, eväruotojen lukumäärä, hampaiden lukumäärä tai havainnoida eläimen muotoa. Sukellettaessa näitä tunnusmerkkejä ei kuitenkaan pysty hyödyntämään vaan kala tunnistetaan ulkomuodon (koon, muodon ja värin) perusteella. Seuraavissa lajikuvauksissa tullaan siksi keskittymään piirteisiin, jotka helpottavat määrittämistä veden alla (mm. pään muoto ja koko, evien muoto, sijainti, väritys ja lukumäärä).

Suomen kalalajistoon kuuluu 5 simppulajia, joista 4 elää murtovedessä. Simput ovat leveä- ja litteäpäisiä, isosuisia, pohjalla eläviä kaloja. Simpuilla on kaksi selkäevää sekä suuret voimakkaat rintaevät. Väriltään simput ovat ruskean marmoroituja. Lajien määrittämisessä keskitytään usein pään kyhmyihin ja piikkeihin sekä vatsaeviin.

Piikkisimpulla on etukiduskannessa voimakas piikki, joka ulottuu selvästi taaemmas kuin takakiduskansi. Kalan päälaella on myös taaksepäin suuntautuvia piikkejä. Koko 10 – 15 cm. Yleisväriltään simppu on ruskea, joskus vihertävä. Piikkisimppu on merikala ja elää levävyöhykkeen alla kivisillä pohjilla.

Samankaltaisia lajeja: kivisimppu, kirjoeväsimppu, härkäsimppu, isosimppu.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.