Sphacellaria arctica

Ruskolevät (Phaeophyceae)

Sphacelariaceae

Ruskokivitupsu (Sphacelaria arctica) – Ishavstofs

Kuvaus

Levät ovat alkeellisia itiökasveja. Levä on periaatteessa eliö, jonka solun sisältä tavataan klorofylli-a:ta, mutta joka ei ole sammal, sanikkainen eikä siemenkasvi. Leviin kuuluu monia erilaisia ryhmiä, kuten planktonlevät, rihmalevät ja valtamerien suurikokoiset ruskolevät. Osa hyvin alkeellisista eliöistä voidaan kuitenkin lukea kuuluvaksi sekä leviin että alkeellisiin eläimiin.

Levillä ei ole erillistä vartta ja lehtiä, kuten esimerkiksi siemenkasveilla. Levän yhteyttävästä osasta käytetään nimitystä sekovarsi. Sekovarsi voi koostua peräkkäisistä soluista muodostuvasta rihmasta (esim. ahdinpartalevä) tai se voi olla monikerroksinen (esim. rakkolevä). Juurimainen ritsoidi on tarpeen vain kasvualustaan kiinnittymistä varten. Levät yhteyttävät kaikilla sekovarren osilla. Yhteyttämisessä tarvittavien pigmenttien määrä ja laatu vaihtelee eri leväryhmien, lajien ja ympäröivien olosuhteiden mukaan. Yhteytyspigmentit antavat leville niiden värin: punalevät ovat usein punertavia, ruskolevät ruskean vihertäviä ja viherlevät vihreitä.

Tämän monivuotisen ruskolevän sekovarsi muodostuu karkeista, 1-5 cm pituisista pensasmaisista tuppaista. Sekovarsi ei painu kasaan, kun sen nostaa ylös vedestä. Levä on väriltään harmaanruskea.  Haarominen sulkamaista, mutta epätasaista. Rihmat koostuvat rinnakkaisista samanpituisista soluista (kuin tiiliä). Kärkisolu on suuri, pyöreäpäinen ja sisältää runsaasti pigmenttiä. Itiöpesäkkeet yleensä yksilokeroisia (unilokulaarisia) ja harvoin monilokeroisia (multilokulaarisia). Lajia tavataan myös rakkolevävyöhykkeessä, mutta runsaimmin punalevävyöhykkeessä, jossa se kasvaa kivien päällä jopa 19 metrin syvyydessä. Sphacellaria-ruskolevä on syvimmällä tavattava makrolevä Suomen rannikolla. Runsaudessa huomattavaia pitkäaikaisvaihteluita.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.