Potamopyrgus antipodarum

Nilviäiset  (Mollusca) – Blötdjur

Kotilot (Gastropoda) – Snäckor

Sukkulakotilot (Hydrobiidae) – Tusensnäckor

Vaeltajakotilo (Potamopyrgus antipodarum) – vandringssnäcka, New Zeland mudsnail (Am.), pond snail (NZ)

Kuvaus

Nilviäiset ovat niveljalkaisten jälkeen runsaslajisin pääjakso. Niitä esiintyy maailmassa noin 80 000 lajia, mutta Suomesta on tavattu vain 158 lajia. Nilviäisiin kuuluvat mm. simpukat, kotilot sekä mustekalat. Kaikki Suomessa tavatut nilviäiset kuuluvat kotiloihin, simpukoihin tai merietanoihin. Nilviäisten ryhmä on hyvin monimuotoinen, mutta yhteisiäkin piirteitä löytyy. Kaikilla on pehmeä ruumis, jota useimmiten suojaa kuori. Kuori voi olla yksi- tai kaksiosainen.

Suurimmalla osalla kotilolajeista on kierteinen kalkkikuori. Ne eivät siivilöi ympäröivää vettä vaan hakevat aktiivisesti ravintonsa. Vesikotilot käyttävät ravinnokseen hajonnutta kasviainesta, levää ja vihreitä kasvinosia. Kotiloilla on suussaan karkea kieli, radula, jonka pinnassa on tuhansia hampaita. Tällä raastinrautamaisella kielellä kotilo raaputtaa levät irti kalliopinnoista. Kotilot ovat tavallisesti kaksineuvoisia eli hermafrodiitteja. Sama yksilö on siis samalla sekä koiras että naaras. Yleensä ne eivät kuitenkaan hedelmöitä itse itseään vaan etsivät lajitoverin, jonka kanssa parittelevat. Onnistuneen parittelun jälkeen eläin munii munat limatuppeen.

4-6 mm. Kuori punertavan vaaleanruskea. Suuaukko soikeanpyöreä. Synnyttää eläviä poikasia (ovovivipaarinen). Joillakin yksilöillä kuoressa karvainen sauma tai tumma viiva. Elää pehmeillä pohjilla matalassa vedessä. Syö pieneliöitä pohjalietteen pinnalta, myös kasviravintoa. Kotoisin Länsi-Intian saaristosta, josta kulkeutui Eurooppaan vuosisadan alussa.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.