Platichthys

Selkärankaiset (Vertebrata)

Kampelat (Scophtalmidae ja Pleuronectidae)

Itämeren kampela (Platichthys solemdali) ja kampela (Platichthys flesus) – flundra, flounder

Kuvaus

Selkärankaiset on pisimmälle kehittynyt pääjakso. Ryhmä koostuu luukaloista, linnuista, matelijoista, sammakkoeläimistä, nisäkkäistä, ympyräsuisista ja rustokaloista. Suomessa tavataan noin 375 lajia selkärankaisia, joista lintuja on 245, kaloja 60, nisäkkäitä 60 ja matelijoita sekä sammakkoeläimiä viisi lajia.

Ympyräsuiset ovat selkärankaisista alkeellisimpia. Niillä ei ole leukoja vaan imusuu, jolla jotkut lajit voivat kiinnittyä kalojen pinnalle ja käyttää niitä ravintonaan. Selkäranka ei ole muodostunut luusta, vaan rustosta.

Kalat, Pisces, ovat selkärankaisia kiduksilla hengittäviä vaihtolämpöisiä eläimiä. Niiden ruumiinlämpötila vaihtelee ympäröivän veden mukaan. Kaloilla on hyvä näkö- ja hajuaisti, sekä kylkiviiva-aisti, jolla ne aistivat veden liikkeitä. Useimpien kalojen iho on suomujen peitossa. Suomut ovat luulevyjä, jotka suurentuvat kalan kasvaessa. Kaloja on olemassa lähes 22 000 lajia, siis yli puolet selkärankaisista eläimistä. Kalat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: leuattomiin ympyräsuisiin (Agnata, esimerkiksi nahkiaiset) ja leuallisiin rustokaloihin (Chondrichtyes, esim hait ja rauskut) sekä luukaloihin (Osteichthyes, ”varsinaiset kalat”). Suomessa on tavattu noin 100 kalalajia, joista 60 on vakinaisia. Pieni lajimäärä selittyy pohjoisen sijainnin lisäksi Itämeren alhaisella suolapitoisuudella.

Kalalajien määrittämiseen käytetään monia menetelmiä. Lajinmäärityksessä voidaan esimerkiksi laskea kylkiviivan kohdalla sijaitsevat suomut, eväruotojen lukumäärä, hampaiden lukumäärä tai havainnoida eläimen muotoa. Sukellettaessa näitä tunnusmerkkejä ei kuitenkaan pysty hyödyntämään vaan kala tunnistetaan ulkomuodon (koon, muodon ja värin) perusteella. Seuraavissa lajikuvauksissa tullaan siksi keskittymään piirteisiin, jotka helpottavat määrittämistä veden alla (mm. pään muoto ja koko, evien muoto, sijainti, väritys ja lukumäärä).

Kampelat ovat meren pohjalla eläviä kaloja. Suomessa tavataan kaksi kampelalajia – kampela ja piikkikampela. Lajien esiintymisen välillä on suuria alueellisia eroja. Kampelat ovat joko vasensilmäkampeloita, jolloin silmät ovat vasemmalla kyljellä (piikkikampela) tai oikeasilmäkampeloita (kampela), jolloin poikasen kehittyessä silmät kiertyvät oikealle puolelle.

”Itämeren kampela” ja kampela ovat ulkoasultaan identtisiä. Ne ovat juuri eroteltu omiksi lajeikseen, eli ne ovat geneettisesti erilaisia. Itämeren kampelasta tuli täten Itämeren ensimmäinen kotoperäinen eli endeeminen kalalaji. Molemmat kampelat ovat piikkikampelaa soikeampia ja niiden iho on piikitön. Silmät ovat useimmiten oikealla kyljellä. Kampelat elävät hiekka- ja kivipohjilla. Lajit voidaan nykyisellään erottaa vain geneettisin menetelmin, tai tutkimalla niiden munia tai siittiösoluja. Lajit eroavat myös käyttäytymiseltään: uusi laji munii munansa pohjaan, kun taas toinen laji kelluvia munia avomerelle. Lisäksi uusi laji on yleisempi Suomenlahdella, kun taas toisen lajin esiintyminen painottuu eteläiselle Itämerelle.

Samannäköiset lajit: piikkikampela.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.