Nodularia

Sinilevät (Cyanobacteria)

Nodularia

Kuvaus

Plankton eli keijusto on nimitys vesipatsaassa vapaasti esiintyville eliöille. Planktoniin kuuluu niin eläimiä, kasveja kuin bakteerejakin. Kokonsa puolesta planktoneliöstö on kirjavaa; pienimmät sinilevät (siniviherbakteerit) ovat 0,2 mikrometrin luokkaa ja suurimmat planktoneliöt (korvameduusa) ovat useiden kymmnten senttimetrien kokoisia. Holoplantoniin kuuluvien eliöiden koko elinkaari on planktinen, meroplanktisten lajien elinkaaresta vain osa (usein toukkavaihe) elää vapaana vedessä (esimerkiksi merirokon toukka). Alla on kuvattu tyypillisiä Itämeren ranta-alueiden plantonin edustajia.

Sinilevät eivät ole nimestään huolimatta leviä vaan yhteyttäviä esitumallisia (bakteerit ja arkeonit). Bakterinkaltaiset sinilevät ovat tuottajia, jotka siis yhteyttävät tuottaen happea. jotkin sinilevät pystyvät sitomaan ilmakehän molekulaarista typpeä siihen erikoistuneiden solujensa (heterosyytit) avulla. Rihmoissa myös kestosoluja (akineetit). Itämeressä elää noin 80 sinilevälajia, joista osa muodostaa ajoittain massaesiintymiä pinnalle soluissa olevien kaasurakkuloiden turvin. Jotkin lajit sisältävät myrkkyjä (maksamyrkky nodulariini, hermomyrkyt mukrokystiinit ja saksitoksiinit).

Nodularia esiintyy yksittäisenä, suorana tai kierteisen kapeana (8-12 µm) rihmana, joka koostuu kiekonmuotoisista soluista, jotka ovat korkeuttaan leveämpiä. Rihma on kuin päällekkäin pinottuja pizzalaatikoita. Kasvullisten solujen lisäksi erilaistumissoluja eli heterokystejä, joissa tapahtuu typensidonta sekä kestosoluja. Heterokystit ovat hieman vaaleampia ja leveämpiä ja ne sijaitsevat rihmassa lähes säännöllisin välimatkoin toisistaan. Kestosolut ovat pallomaisia ja niitä on usein rihmassa useampi peräkkäin. Myrkyllinen (nodulariini). Nodularia-rihma on leveämpi verrattuna muihin syanobakteeririhmoihin.

Kuvat ja videot

Lisätietoa

Comments are closed.