Nerophis ophidion

Selkärankaiset (Vertebrata)

Merineulat (Sygnathidae)

Siloneula (Nerophis ophidion) – mindre havsnål, straight-nosed pipefish

Kuvaus

Selkärankaiset on pisimmälle kehittynyt pääjakso. Ryhmä koostuu luukaloista, linnuista, matelijoista, sammakkoeläimistä, nisäkkäistä, ympyräsuisista ja rustokaloista. Suomessa tavataan noin 375 lajia selkärankaisia, joista lintuja on 245, kaloja 60, nisäkkäitä 60 ja matelijoita sekä sammakkoeläimiä viisi lajia.

Ympyräsuiset ovat selkärankaisista alkeellisimpia. Niillä ei ole leukoja vaan imusuu, jolla jotkut lajit voivat kiinnittyä kalojen pinnalle ja käyttää niitä ravintonaan. Selkäranka ei ole muodostunut luusta, vaan rustosta.

Kalat, Pisces, ovat selkärankaisia kiduksilla hengittäviä vaihtolämpöisiä eläimiä. Niiden ruumiinlämpötila vaihtelee ympäröivän veden mukaan. Kaloilla on hyvä näkö- ja hajuaisti, sekä kylkiviiva-aisti, jolla ne aistivat veden liikkeitä. Useimpien kalojen iho on suomujen peitossa. Suomut ovat luulevyjä, jotka suurentuvat kalan kasvaessa. Kaloja on olemassa lähes 22 000 lajia, siis yli puolet selkärankaisista eläimistä. Kalat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: leuattomiin ympyräsuisiin (Agnata, esimerkiksi nahkiaiset) ja leuallisiin rustokaloihin (Chondrichtyes, esim hait ja rauskut) sekä luukaloihin (Osteichthyes, ”varsinaiset kalat”). Suomessa on tavattu noin 100 kalalajia, joista 60 on vakinaisia. Pieni lajimäärä selittyy pohjoisen sijainnin lisäksi Itämeren alhaisella suolapitoisuudella.

Kalalajien määrittämiseen käytetään monia menetelmiä. Lajinmäärityksessä voidaan esimerkiksi laskea kylkiviivan kohdalla sijaitsevat suomut, eväruotojen lukumäärä, hampaiden lukumäärä tai havainnoida eläimen muotoa. Sukellettaessa näitä tunnusmerkkejä ei kuitenkaan pysty hyödyntämään vaan kala tunnistetaan ulkomuodon (koon, muodon ja värin) perusteella. Seuraavissa lajikuvauksissa tullaan siksi keskittymään piirteisiin, jotka helpottavat määrittämistä veden alla (mm. pään muoto ja koko, evien muoto, sijainti, väritys ja lukumäärä).

Suomen rannikolla elää kaksi merineulalajia: silo- ja särmäneula. Lajit ovat sukua valtamerissä eläville merihevosille. Merineulat ovat kapeita, neulamaisia kaloja, jotka piilottelevat rantakasvillisuuden seassa. Meillä tavattavien lajien väritys vaihtelee  vihertävän ruskeasta tumman ruskeaan. Kaloja ei voi sekoittaa muihin kaloihin erikoisen ulkonäkönsä takia.

Siloneula on särmäneulaa neulamaisempi. Siloneulalta pyrstö- ja rintaevät puuttuvat. Siloneulalta puuttuvat pyrstö- ja rintaevät, jotka taas särmäneulalta löytyvät.  Siloneula on särmäneulaa lyhyempi. Särmäneulalla on selvemmin erottuva ”kuono”. Särmäneula on myös siloneulaa selvästi tukevampi. Siloneulalla on pituutta 15 – 25 cm, kun taas särmäneula on siloneula on noin 15 -20 cm pitkä.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.