Hemimysis anomala

Niveljalkaiset (Arthropoda) – Leddjur, Arthropods

Kuoriäyriäiset (Malacostraca)

Massiaiset (Mysidacea) – Pungräkor, Mysid shrimps

Kaspianmassiainen (Hemimysis anomala)

Kuvaus

Äyriäiset ovat ulkoisilta ominaisuuksiltaan hyvin vaihteleva ryhmä. Äyriäisiä on noin 50 000 lajia mm. hummerit, taskuravut, ravut, katkaravut, siirat, vesikirput ja rokot. Osa lajeista on planktisia. Suomessa esiintyy noin 25 000 niveljalkaislajia, joista 300 kuuluu äyriäisiin.

Äyriäisiä peittää usein kova kuori, joka toimii niiden tukirankana. Eläimillä on kaksi paria tuntosarvia, joita voivat toimia sekä tuntoaistin apuna että joissakin tapauksissa liikkumiseen. Äyriäisillä on sisäinen hedelmöitys. Kaikki vedessä elävät äyriäiset hengittävät kiduksilla. Useimmilla ryhmillä on vapaasti uiva naupliustoukka. Vaikka ryhmän ravinnonhankkimistavat eroavat paljon toisistaan, enemmistö lajeista on kuitenkin kasvinsyöjiä. Siimajalkaiset (merirokot) ovat kasvualustassa kiinnipysyviä niveljalkaisia, jotka pyydystävät ravintonsa sulkamaisilla siimajaloillaan. Äyriäiset jaetaan yhdeksään luokkaan, joista seuraavassa käsitellään kolmea.

Massiaiset (ent. halkoisjalkaiset ovat pienikokoisia, katkarapua muistuttavia, läpikuultavia äyriäisiä. Keskiruumiin jalat ovat kaksihalkoiset. Eläinten peräpäässä on leveät uimajalat, joissa sijaitsevat tasapainoelimet Silmät ovat varrelliset. Halkoisjalkaiset munivat keskiruumiin raajojen välissä sijaitsevaan alkiotaskuun. Eläimet ovat joko vapaasti uivia tai pohjan tuntumassa eläviä. Lajinmääritys voi olla vaikeaa ilman mikroskooppia.

Eläin on väritykseltään harmahtava, mutta sillä on kirkkaanpunainen täplä. Pituus n. 15. mm. Eläimet uivat suurina parvina pohjan tuntumassa, avoimilla kalliorannoilla. Välttävät suoraa auringonvaloa ja hakevat suojaa kallionkoloista. Öisin parvet hajaantuvat ja eläimet nousevat levävyöhykkeeseen. Kulkeutunut Itämereen kenties laivojen painovesilastien mukana Kaspianmereltä. Havaittu Suomen rannikolla ensimmäisen kerran 1992 Hankoniemen vesillä. 1990-luvun alussa lajia tavattiin vain syvien, jyrkkien kallioseinämien halkeamissa, sittemmin yleistynyt. Viimeisen noin. kymmenen vuoden aikana massiivisia parvia ei ole enää näkynyt ja laji on ehkä määrällisesti taantunut omalle tasolleen.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.