Fucus vesiculosus

Ruskolevät (Phaeophyceae)

Fucaceae

Rakkolevä (Fucus vesiculosus) – blåstång, bladder wrack

Kuvaus

Levät ovat alkeellisia itiökasveja. Levä on periaatteessa eliö, jonka solun sisältä tavataan klorofylli-a:ta, mutta joka ei ole sammal, sanikkainen eikä siemenkasvi. Leviin kuuluu monia erilaisia ryhmiä, kuten planktonlevät, rihmalevät ja valtamerien suurikokoiset ruskolevät. Osa hyvin alkeellisista eliöistä voidaan kuitenkin lukea kuuluvaksi sekä leviin että alkeellisiin eläimiin.

Levillä ei ole erillistä vartta ja lehtiä, kuten esimerkiksi siemenkasveilla. Levän yhteyttävästä osasta käytetään nimitystä sekovarsi. Sekovarsi voi koostua peräkkäisistä soluista muodostuvasta rihmasta (esim. ahdinpartalevä) tai se voi olla monikerroksinen (esim. rakkolevä). Juurimainen ritsoidi on tarpeen vain kasvualustaan kiinnittymistä varten. Levät yhteyttävät kaikilla sekovarren osilla. Yhteyttämisessä tarvittavien pigmenttien määrä ja laatu vaihtelee eri leväryhmien, lajien ja ympäröivien olosuhteiden mukaan. Yhteytyspigmentit antavat leville niiden värin: punalevät ovat usein punertavia, ruskolevät ruskean vihertäviä ja viherlevät vihreitä.

Rakkolevä on tärkein pohjoisella Itämerellä tavattava monivuotinen levä. Se muodostaa rannalle vyöhykkeen 0,5-3 metrin syvyyteen. Valtameriolosuhteissa rakkolevä on vuorovesivyöhykkeen laji. Lajin virallinen nimisuositus on rakkohauru, mutta rakkolevänimitystä voi vielä käyttää. Suomenlahdella rakkolevän syvimmät yksilöt löytyvät enimmillään noin 4 metrin syvyydestä, mutta länsirannikolla yksittäisiä pieniä yksilöitä voi löytää jopa yli 10 metrin syvyydestä.

Rakkolevän sekovarsi on 1-1,5 cm leveä ja voi kasvaa jopa puolen metrin mittaiseksi. Sekovarsi jakautuu haarakohdissa säännöllisesti kahteen osaan. Sekovarren keskellä on selkeästi havaittava keskisuoni. Yksilöt kiinnittyvät kovalle pinnalle juurimaisten ritsoidien avulla. Suojaisilla kasvupaikoilla sekovarteen kehittyy vesikkeleitä, kaasurakkuloita, jotka auttavat kasvia kohoamaan lähemmäs pintaa. Rakkolevä onkin saanut nimensä näiden rakkuloiden perusteella. Avoimilla kasvupaikoilla veden virtaukset nostavat kasvit riittävän ylös, eikä sekovarteen kehity vesikkeleitä.

Rakkoleväyksilöt ovat joko koiras- tai naaraspuolisia (=yksineuvoisia). Rakkolevä lisääntyy kärkiin kasvavien reseptaakkeleiden avulla. Reseptaakkelit alkavat kehittyä sekovarren kärkiin lisääntymistä edeltävänä kesänä ja ne ovat havaittavissa jo sitä edeltävänä syksynä. Itiöt vapautuvat Suomen rannikolla veteen touko-heinäkuussa. Rakkolevä elää paikasta riippuen 2-7 vuoden ikäiseksi, mutta huomattavasti vanhempia yksilöitä voi myös olla olemassa. Itäiseltä Suomenlahdelta löytyi 2000-luvun alussa syksyllä lisääntyvä muoto. Sen levinneisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Rakkolevän lisääntyminen  vaatii vähintään 3-4 ‰ suolapitoisuuden.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

Comments are closed.