Elachista fucicola

Ruskolevät (Phaeophyceae)

Chordariaceae

Rakkoleväntupsu (Elachista fucicola) – tångludd

Kuvaus

Levät ovat alkeellisia itiökasveja. Levä on periaatteessa eliö, jonka solun sisältä tavataan klorofylli-a:ta, mutta joka ei ole sammal, sanikkainen eikä siemenkasvi. Leviin kuuluu monia erilaisia ryhmiä, kuten planktonlevät, rihmalevät ja valtamerien suurikokoiset ruskolevät. Osa hyvin alkeellisista eliöistä voidaan kuitenkin lukea kuuluvaksi sekä leviin että alkeellisiin eläimiin.

Levillä ei ole erillistä vartta ja lehtiä, kuten esimerkiksi siemenkasveilla. Levän yhteyttävästä osasta käytetään nimitystä sekovarsi. Sekovarsi voi koostua peräkkäisistä soluista muodostuvasta rihmasta (esim. ahdinpartalevä) tai se voi olla monikerroksinen (esim. rakkolevä). Juurimainen ritsoidi on tarpeen vain kasvualustaan kiinnittymistä varten. Levät yhteyttävät kaikilla sekovarren osilla. Yhteyttämisessä tarvittavien pigmenttien määrä ja laatu vaihtelee eri leväryhmien, lajien ja ympäröivien olosuhteiden mukaan. Yhteytyspigmentit antavat leville niiden värin: punalevät ovat usein punertavia, ruskolevät ruskean vihertäviä ja viherlevät vihreitä.

Laji kasvaa Suomen rannikolla lähes yksinomaan rakkolevän pinnalla. Se muodostaa pieniä, 1-3 cm mittaisia tupsuja rakkolevän sekovarren kärkiosiin ja on pisimmillään kesällä. Syksyllä laji on helppo tunnistaa muiden epifyyttisten rihmalevien vähyyden vuoksi pienistä kumpumaisista kasvustoista rakkolevän pinnalla. Tyvilevystä lähtee useita haaromattomia rihmoja, joissa 1 – 2 kertaa leveyttään pitemmät solut ovat peräkkäin, sekä itiöpesäkkeellisiä haarovia rihmoja. Soluissa on useita kiekkomaisia kloroplasteja. Levä talvehtii mikroskooppisen muodon avulla. Keväällä siitä kasvaa makroskooppinen, joka voi tuottaa suvuttomasti itiöitä ja uusia yksilöitä tai suvullisesti sukusoluja, joista kehittyy mikroskooppinen talvehtimismuoto.

Kuvat ja videot

Lisätietoja

laji.fi

luontoportti

Comments are closed.