Uskomaton luonto

Minerva kustannus julkaisi loppusyksystä 2020 kirjamme “Uskomaton luonto”. Tämä on itselleni ensiaskel kirjalijana, mutta Pepe on tietokirjailijana jo konkari. Kirja pitää sisällään paljon tietoa ja tarinoita myös veden alta. Kirjasta löytyy lukuisa määrä QR-koodeja. Koodin avaamalla lukijalle avautuu tallennettu kuvankaunis maailma luontoseikkailuidemme elävöittämiseksi. Olemme ikuistaneet tapahtumia videoihin ja valokuviin. Sukella mukaan seikkailuihimme!

Itämeri, sukellus sademetsään

“Kaikki on valmiina, ainakin melkein. Pepe ja Paula, muistakaa, että eväitä ei sovi unohtaa! Vaikka tiedossa on vain kevyt iltapäivävierailu eräälle aiemmalle tutkimusrannalleni hyvässä seurassa ja mainiossa säässä, ei hyvien eväiden merkitystä sovi aliarvioida. No niin, vene on lastattu snorklausvehkeillä, kameroilla ja kolmella henkilöllä eväineen. Tvärminnen eläintieteellisen aseman laiturilta on vain 10 minuutin matka lähistöllä sijaitsevan saaren suojaisalle puolelle. Tällä kelillä voisimme hyvin kiinnittyä myös lähemmäksi aiottua sukelluskohdetta, joka on saaren tuulelle avoimella puolella. Haluan kuitenkin
esitellä matkakumppaneilleni saaren länsipuolella olevan tyynen ja matalan ”laguunin” ja kertoa sen erityisestä eliöstöstä.

Brännskärin ”laguuni” Tvärminnen eläintieteellisen aseman alueella.

Koska on melkein tyyntä, on hieman hassua puhua saaren suojan puolesta ja suojattomasta puolesta. Useimmiten merellä tuulee kuitenkin jonkin verran, tai enemmän. Tuuli on yksi merkittävimmistä fysikaalisista tekijöistä, jotka vaikuttavat suoraan ja välillisesti pinnanalaiseen elämään. Tuuli ja sen luoma aallokko on otettava huomioon myös rantautumispaikkaa suunniteltaessa. Vaaratilanne voi syntyä hyvinkin nopeasti, jos tuuli kääntyy tai muuttaa suuntaansa.

Saavumme muutamaa kiveä väistellen Brännskärin laguuniin. Tämä suojainen lahti on toiminut monet kerrat vuosikymmenten saatossa biologian opiskelijoiden peruskursseilla esimerkkikohteena suojaisesta merenlahdesta. Vaikka lahti on näennäisesti erittäin suojaisa, päätän laskea ankkurin. Kokemuksesta tiedän, että edellä mainitut muutokset tuuliolosuhteissa tulee ottaa huomioon myös tässä kohteessa. Veneemme on iso ja kömpelö avofiskari, jota on mahdotonta saada kääntymään pois lähtiessä pelkän moottorin avulla peruuttamalla, etenkin jos tuuli kääntyy perän suuntaan pohjoiseen. Silloin kätevintä on siirtää ankkurin nostopiste keulaan, jolloin vene kääntyy helposti. Moottorilla voi vähän avittaa.

Kun vene on varmistettu keulasta rannalla olevaan kiveen, saamme aikaa tutkia silmämääräisesti tätä mahtavaa paikkaa. On helppo kuvitella, että tässä luonnon muovaamassa paratiisissa aallokko on kevyttä, eikä virtauksiakaan juuri ole. Nämä olosuhteet johtavat ajan kuluessa pehmeän aineen kerääntymiseen pohjalle. Puhutaan sedimentistä ja sedimentoitumisesta. Laguunissa on runsaasti erilaisia putkilokasveja: vitoja, ärviöitä sekä joitakin hapsikoita. Nämä kaikki tunkevat juurensa pohjan sedimenttiin, ja niiden varsi nousee kohti pintaa. Joillakin lajeilla aivan pintaan saakka, kuten ahvenvidalla, jonka kukinto on monelle varmasti tuttu. Ahvenvitaa löytyy niin järvistä kuin Itämeren rannikolta murtovedestä. Järvi-Suomen asukkaille haurat ja hapsikat lienevät tuntemattomampia.

Kasvillisuuden seassa asuu suuri joukko meren eläimiä, niin isoja kuin pieniä. Tällaisella suojaisella, pehmeäpohjaisella rannalla eläinten biodiversiteetti eli biologinen monimuotoisuus on suuri. Tämä tarkoittaa sitä, että eri lajeja on lukumääräisesti paljon. Suurin monimuotoisuus saadaan silloin, kun lajit ovat yhtä runsaita. Vesikasvien seassa ja pohjalla möngertää useita erilaisia kotiloita ja Itämerelle tyypillisiä lieju- ja hietasimpukoita, saattaapa jokunen sydänsimpukkakin löytyä. Sinisimpukka ei viihdy täällä, sitä aiomme etsiä saaren toiselta puolelta, jossa pohja on kova ja sedimentistä vapaa.
Kuten sanottua, pehmeä pohja luo hyvät edellytykset myös juurellisten kasvien esiintymiselle. Tämän laguunin rantavedessä kasvaa muun muassa merikaislaa, järviruokoa sekä ruokohelpeä, joka nostaa kukintonsa usean metrin korkeuteen. Esittelen matkakumppaneilleni vielä pikaisesti muutaman laguunista löytyvän levän, mutta kaikkia polttelee jo päästä kantamaan varusteet muutaman sadan metrin päähän saaren toiselle, tuulille avoimelle puolelle. Olemme levottomia ja innoissamme. Alamme purkaa varusteita veneestä rannalle, ja yritän innoissani samalla luennoida, että kyllä tässä laguunissakin sitä rakkolevää on ja ihan vyöhykkeenä kasvaa. Turhaa, kaikilla on ajatukset jo avoimen puolen kirkkaissa vesissä ja uskomattomassa levärikkaudessa, josta olen kertonut.

Seisomme Brännskärin itäpuolen silokalliolla. Kaukana kaakossa siintää Segelskärin tunnusmajakka eli pooki. Saari on uloimpia saariamme, ja sinne on matkaa 10,5 kilometriä (noin 5,7 merimailia). Pooki erottuu kuitenkin selvästi, koska sen korkeus merenpinnasta on 23,7 metriä. Monet pitävät Segelskäriä eräänlaisena biosukeltajan pyhiinvaelluskohteena. Saareen liittyy monta hyvää muistoa ja erikoista tarinaa, mutta jätetään ne seuraavaan kirjaan.

Suuntaamme seuraavaksi katseemme enemmän itään. Puolentoista merimailin päässä on suuri saari Hästö-Busö. Se toimii nykyään vartiolinnakkeena, eivätkä Hangon rannikkopatteriston ammuntaharjoitusten tykit jysky siellä enää. Saari oli aikanaan vuokrattuna Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen osana Porkkalan vuokra-aluetta. Jatkosodan alussa venäläiset hyökkäsivät Hästö-Busöstä käsin suomalaisten hallussaan pitämille lähisaarille. Kerron näistä Pepelle ja Paulalle siksi, että alueelta löytyy edelleen merenpohjasta erilaisia sodanaikaisia räjähteitä aika ajoin. Tällä rannalla en ole sellaisiin kuitenkaan koskaan törmännyt…”

Koko tarina tietysti luettavissa kirjasta. Tilaa omasi Minervan verkkokaupasta tai Suomalaisesta. Tulemme Pepen kanssa myös tilauksesta kertomaan uskomattomasta luonnosta, esimerkiksi kirjastoon tai kouluun lähellä sinua. Näin korona-aikaan esitykset on mahdollista tehdä etänä.