Ja tuulet olivat suotuisat

Ekaa kertaa Swanin ruorissa (kuva: Erkki Salo).

Ekaa kertaa Swanin ruorissa (kuva: Erkki Salo).

Tiistaina 14.08.2018 klo. 08:30 joukko Itämeren tilasta kiinnostuneita ihmisiä oli kokoontunut S/y Belmont -purjealuksen kannelle Katajanokalla kuuntelemaan kapteeni alkubriiffausta. Kyseessä oli John Nurmisen säätiön järjestämä puolen päivän tapahtuma pro bono -yhteistyökumppaneillensa. Tarkoitus oli tehdä lyhyt purjehdus Helsingin edustalla.

Kello 08:30 olin itse valitettavasti vielä vasta matkalla Skatalle. Lahdenväylällä oli tapahtunut liikenneonnettomuus, jonka johdosta liikenne oli ruuhkautunut aina Koivukylän nurkille saakka. Soitto Nurmisen säätiön Erkki Salolle, kaino pyyntö odottaa hetki, auto parkkiin, reppu selkään ja juosten rantaan. Stig ombord ja laiturista irti!

Purjealus Belmont kiersi Harry Harkimon kipparoimana 1986-1987 maapallon nimellä Belmont of Finland. Nuorena seurasin tätä BOC Challenge -yksinpurjehduskilpailua äärimmäisellä mielenkiinnolla. Etelämeren myrskyissä Hjallis taisi pudota mereen. Vene ylösalaisin, itse meressä. Melko karua. Sittemmin alus on saanut puuta ja muita mukavuusvarusteita, kolmesaalinkinen kilpariki on kuitenkin edelleen ennallaan.

Meidän purjehduksellemme sää näytti kuitenkin lupaavalta, aurinko paistoi ja liput liehuivat kevyessä tuulessa. Aamukahvi kuppiin, sämpylä käteen ja jutustelemaan Itämeren tilasta ja ekologiasta. Vallisaari, Isosaari, kuivasaari ja jo oltiinkin jo tulossa takaisin Särkänsalmen kautta. Yritimme kyllä lietsoa pienimuotoista kapinaa ja ehdotimme oikeaksi määräsatamaksemme Tallinnan tai Tukholman. Olisihan se ollut hienoa lähteä hieman seikkailemaan tuolla historiallisella veneellä, mutta hyvä näinkin. Muistoksi päivästä jäi mielenkiintoisia keskusteluita ja uusia tuttavuuksia.

Tuulta purjeisiin (kuva: Niko Nappu).

Tuulta purjeisiin (kuva: Niko Nappu).

Tositoimissa (kuva: Niko Nappu).

Tositoimissa (kuva: Niko Nappu).

Merellisiä juttuja S/y Belmontin kannnella (kuva: Niko Nappu).

Merellisiä juttuja S/y Belmontin kannella (kuva: Niko Nappu).

Puhdas Itämeri -pro bono risteilyn miehistö (kuva: Erkki Salo).

Puhdas Itämeri -pro bono risteilyn miehistö (kuva: Erkki Salo).

S/y Belmont laiturissa Katajanokalla (kuva: Niko Nappu).

S/y Belmont laiturissa Katajanokalla (kuva: Niko Nappu).

IR-kanuuna

Akvaario IR-valaistuksessa tietokoneen näytöllä.

Akvaario IR-valaistuksessa tietokoneen näytöllä.

Vanha totuus on, että ei kannattaisi alkaa korjaamaan mitään, mikä ei ole rikki. Viikko on ollut hieman masentava, kun sain tietokoneeni käyttöjärjestelmän rikki asentamalla (sillä hetkellä niin tärkeitä) ajureita uusiksi. Loppuviikko menee sitten asennellessa käyttis ja muutama ohjelma uudestaan. Valoa viikkoon toi tässä kuvattu pieni projekti.

 

Mikko Immosella on tuossa viereisessä Laboratoriossa koe meneillään jättikatkojen (Gammaracanthus lacustris) ruokailupreferensseihin liittyen. Akvaariossa on pimeässä viihtyviä jättikatkoja, sekä okakatkoja (Pallaseopsis quadrispinosa) ja tarkoitus on tarkkailla miten okakatkat maistuvat jättikatkoille. Tarkkailu tulee tehdä pimeässä infrapunakameran avulla.

Akvaario, IR-kamera ja omat infrapunavaloviritykset

Akvaario, IR-kamera ja omat infrapunavaloviritykset.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin kameran oman IR-valaisimen tehottomuus ja kapea keila. Sattumalta minulla oli RASPITIN-projektiin liittyen infrapuna LED-matriiseja pöydällä lojumassa. Virittelimme akvaarioon 36 led-valon rinkulan ja lopputulema oli oikein tyydyttävä. Valoa saatiin melko leveällä keilalla ja melkein tarpeeksi. Alussa taistelimme hieman väärin säädettyjen jännitteiden kanssa, mutta mitäpä kaksi biologia eivät saisi yleismittarilla ratkaistua. Nyt on sävelet selvät ja aikomus tykittää katkoja usealta suunnalta ainakin kolmella LED-rinkulalla. Turhaan se posti valittaa niistä Kiinan nyssäköistä. Me teemme tiedettä!

Infrapunavalomatriisi roikkuu optimaalisesti akvaarion yllä.

Infrapunavalomatriisi roikkuu optimaalisesti akvaarion yllä.

Maasto-opetuksen kehittämistä

Konneveden tutkimusasemalla kokoontui 29.03. – 31.03. 16 yliopisto-opettajaa kuudesta eri yliopistosta kehittämään maasto-opetusta. Itse edustin Helsingin yliopiston HiLIFE-tutkimusasemia. Koneen säätiön rahoittama seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja saamme varmasti kuulla lähiaikoina enemmän sen annista. Esittelin yhdessä Kimmon Karelin kanssa HY:n Saariston ekologia -kurssia; kurssia yleensä, sekä sen kehityskaarta ja opetuksessa käytettyjä pedagogisia ratkaisuita.

Seminaariporukka Konneveden tutkimusasemalla.

Maasto-opetusseminaarin porukka Konneveden tutkimusasemalla.

Suurta mielenkiintoa herättivät myös järjestämämme lyhyt iltaesitys itse tehdyistä tutkimusvälineistä sekä lyhyt katsaus mobiilin tiedonkeruun työkaluihin. Seuraavana yönä olikin useamman henkilön päässä muhinut loistavia ajatuksia kustomoiduista tietokoneohjatuista tutkimusvälineistä mm. kasvillisuus- ja lintutukimuksiin. Ehkäpä löydämme RASPITIN-laitteen seuraavaksi haahkaluodolta. Myös mobiilia tiedonkeruuta kaavailtiin jo useaan eri tutkimus- ja opetusprojektiin.

Kiitos porukalle, kivaa oli!

Edit! Itä-suomen yliopiston tiedote seminaarista 04.04.2017