Ryhmä rämä

Uusia kasvoja työstämässä tätä mainiota sivustoa (piirrokset: Linda Mattsson).

Uusia kasvoja työstämässä tätä mainiota sivustoa (piirrokset: Linda Mattsson).

Syksy toi tullessaan uusia kasvoja työstämään suurisininen-konseptia. Meillä on suunnitelmia konseptin ja sivuston kehittämiseksi. Jotain uutta on jo valmiina, mutta suurin osa uudesta sisällöstä on vasta työn alla. Tämä lyhyt kirjoitus esittelee uudet kasvot, syväluotaavammat henkilökuvat tulevat myöhemmin. Kävimme tällä porukalla kehittämässä konseptia viime viikonloppuna Helsinki Think Companyn järjestämässä Deep / water well-being -kilpailussa ja pokkasimme toisen sijan. Kilpailun pääyhteistyökumppanina toimi Luonnonvarakeskus LUKE. Laitetaanpas tähän alle myyntipuheen tukena olleita kalvoja, kun ovat niin hienoja ja avaavat sivuston ideaa oivasti.

Ja tuulet olivat suotuisat

Ekaa kertaa Swanin ruorissa (kuva: Erkki Salo).

Ekaa kertaa Swanin ruorissa (kuva: Erkki Salo).

Tiistaina 14.08.2018 klo. 08:30 joukko Itämeren tilasta kiinnostuneita ihmisiä oli kokoontunut S/y Belmont -purjealuksen kannelle Katajanokalla kuuntelemaan kapteeni alkubriiffausta. Kyseessä oli John Nurmisen säätiön järjestämä puolen päivän tapahtuma pro bono -yhteistyökumppaneillensa. Tarkoitus oli tehdä lyhyt purjehdus Helsingin edustalla.

Kello 08:30 olin itse valitettavasti vielä vasta matkalla Skatalle. Lahdenväylällä oli tapahtunut liikenneonnettomuus, jonka johdosta liikenne oli ruuhkautunut aina Koivukylän nurkille saakka. Soitto Nurmisen säätiön Erkki Salolle, kaino pyyntö odottaa hetki, auto parkkiin, reppu selkään ja juosten rantaan. Stig ombord ja laiturista irti!

Purjealus Belmont kiersi Harry Harkimon kipparoimana 1986-1987 maapallon nimellä Belmont of Finland. Nuorena seurasin tätä BOC Challenge -yksinpurjehduskilpailua äärimmäisellä mielenkiinnolla. Etelämeren myrskyissä Hjallis taisi pudota mereen. Vene ylösalaisin, itse meressä. Melko karua. Sittemmin alus on saanut puuta ja muita mukavuusvarusteita, kolmesaalinkinen kilpariki on kuitenkin edelleen ennallaan.

Meidän purjehduksellemme sää näytti kuitenkin lupaavalta, aurinko paistoi ja liput liehuivat kevyessä tuulessa. Aamukahvi kuppiin, sämpylä käteen ja jutustelemaan Itämeren tilasta ja ekologiasta. Vallisaari, Isosaari, kuivasaari ja jo oltiinkin jo tulossa takaisin Särkänsalmen kautta. Yritimme kyllä lietsoa pienimuotoista kapinaa ja ehdotimme oikeaksi määräsatamaksemme Tallinnan tai Tukholman. Olisihan se ollut hienoa lähteä hieman seikkailemaan tuolla historiallisella veneellä, mutta hyvä näinkin. Muistoksi päivästä jäi mielenkiintoisia keskusteluita ja uusia tuttavuuksia.

Tuulta purjeisiin (kuva: Niko Nappu).

Tuulta purjeisiin (kuva: Niko Nappu).

Tositoimissa (kuva: Niko Nappu).

Tositoimissa (kuva: Niko Nappu).

Merellisiä juttuja S/y Belmontin kannnella (kuva: Niko Nappu).

Merellisiä juttuja S/y Belmontin kannella (kuva: Niko Nappu).

Puhdas Itämeri -pro bono risteilyn miehistö (kuva: Erkki Salo).

Puhdas Itämeri -pro bono risteilyn miehistö (kuva: Erkki Salo).

S/y Belmont laiturissa Katajanokalla (kuva: Niko Nappu).

S/y Belmont laiturissa Katajanokalla (kuva: Niko Nappu).

Vesiluontokurssi

Liejusukasjalkainen (kuva: N. Nappu).

Innokas tutkimussukeltajajoukko alkoi aikanaan työstämään vesiluontoon keskittyvää opetusmateriaalia. Tarkoitus oli tuottaa laadukas tukimateriaali Vesiluontokurssille, joka johdattaisi ja innostaisi katselemaan Itämerta uusin silmin. Kurssi oli suunnattu vedenalaisesta luonnosta kiinnostuneille laitesukeltajille. Materiaali valmistui ja muutamia kurssejakin järjestettiin. Materiaali ja sen jatkohyödyntäminen kuitenkin juuttuivat jonkinnäköiseen mustaan aukkoon tai muuhun aika-avaruusvääristymään. Aika ajoin paperinen vesiluontokurssin moniste on putkahtanut mieleen ja muutama vuosi takaperin löysin nivaskan varastosta. Se roikkui mukana opetuskeikoilla ja huomasin sen olevan edelleen varsin mainio materiaali. Tuo edellämainittu AIKA oli kuitenkin ajanut hieman materiaalista ohi, moni asia monisteessa kaipasi päivittämistä. Jossain vaiheessa heräsi ajatus materiaalin henkiin herättämisestä ja päivittämisestä tälle vuosituhannelle; mitäpä, jos materiaalista väännettäisiin verkkoversio. Vaikka nykyään erilaisia materiaaleja on paljon tarjolla nähtiin vesiluontokurssin digitaalisessa versiossa kuitenkin sen verran lisärvoa, että urakkaan kannatti ryhtyä. Tämä materiaali eroaa olemassa olevista nettimateriaaleista selkeiden piirroskuvien ja määrityskaavojen avulla. Materiaali myös skaalautuu erikokoisille laitteille, mikä on nykyään  tärkeää. Materiaali ajateltiin heti alussa julkaistavan avoimesti. Visioissa oli myös tuottaa uudenlaista sisältöä; 3D-malleja lajeista, lajihavaintojen teon mahdollistava systeemi jne.

Tässä kaikessahan olisi ihan jäätävä määrä työtä! Ei auta, homma pistettin alulle…ja laitettiin heti jäihin vuodeksi. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja koska olemme melko päättäväistä kansaa ja sanastossamme on tämä erikoinen sana sisu oli projekti lopulta kaivettava naftaliinista ja käytävä oikeasti hommiin. Rankahkon  uurastuksen jälkeen oli materiaali lopulta siinä vaiheessa, että oli julkaisun paikka. Työstäminen jatkuu, mutta materiaalin uusi muoto lienee melko pitkälle selvillä. Runko on nyt kasassa, sisältöä päivitetään ja uutta sisältöä lisätään kevään aikana. Seuraavassa vaiheessa, kunhan rahoitus saadaan kuntoon, materiaalia aletaan laajentaa makean veden puolelle. Aika näyttää kuinka hyvin materiaali löydetään ja kuinka hyvin vesiluontokurssi otetaan yleisön keskuudessa vastaan.

Toivomme, että materiaalille löytyy käyttöä niin koulujen opetuksessa kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaankin. Soveltuu tämä materiaali kyllä yliopisto-opetuksen tukimateriaaliksikin. Meillä on valmiudet myös räätälöidä esimerkiksi yksittäisille kouluprojekteille omien havaintojen tekojärjestelmä, jolla voidaan esimerkiksi näyttää kartalla oppilaiden mobiililaitteilla tekemät lajihavainnot.

Voit sukeltaa vesiluontokurssin pariin osoitteessa vesiluontokurssi.suurisininen.fi. Hieman kevyempi materiaali löytyy osoitteesta laji-info.suurisininen.fi.

Maasto-opetuksen kehittämisestä

maasto-opetus.fi -logo

Olen ollut osaltani luomassa yliopistojen maasto-opetuksen tukemiseksi rakennettua verkkosivustoa sisältöineen. Sivusto nimeltä maasto-opetus.fi julkaistiin tuossa viime vuoden lopulla ja siitä ollaan rakentamassa portaalia biologian maastokurssien opettajille sekä kurssilaisille. Itä-Suomen yliopiston vetämä ja Koneen säätiön rahoittama hanke alkoi viime vuoden alkupuolella seminaarilla Konneveden tutkimusasemalla ja huipentui toiseen seminaariin Lammin biologisella asemalla joulukuussa 2017.

Maasto-opetuksen tukisivuston ja siihen linkittyvän Facebook-sivun tarkoituksena on tarjota opettajille ja opiskelijoille tietoa, työkaluja sekä verkostoitumisalusta. Sivuilta löytyy tieto Suomen eri yliopistojen kenttäkurssitarjonnasta. Nämä listat täydentyvät tässä kevään aikana. Moni tiedekunta painii laitosrakenneuudistusten parissa ja kurssitietojen kaivaminen on ollut hidasta. Lisäksi muinaisten kurssien muinaiset vetäjät ovat kadonneet; moni muistaa käyneensä sen oivallisen kurssin aikanaan, mutta mikäköhän sen nimi (ja aihe) olivat? Projektin aikana on työstetty useita työohjeita, joiden tarkoituksena on auttaa opettajia hiedän rakentaessaan sisältöjä kursseille. Työohjeita on tulossa useita lisää kevään 2018 aikana. Tarkoituksena on myös tuottaa tukku uusia työohjeita tämän vuoden kenttäkurssien kurssilaisten voimin. Sivuilta löytyy myös laaja resurssipankki, josta löydät esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmia sekä kirjallisuuslistan eri lajiryhmiin. Sivuilla pidetään myös projektin blogia, jossa on jo avattu projektin ydintä siinä laajuudessa, että tässä ei ole sitä tarpeen toistaa. Tsekkaa blogi.

Projektin sivuja rakennetaan ja hankkeelle ollaan miettimässä jatkorahoituksen hakemista. Maasto-opetus.fi -sivuston ohella projektin tähän mennessä näkyvin tuotos on Yliopistopedagogiikka-lehteen kirjoitettu artikkeli (Komonen ym. 2017).

IR-kanuuna

Akvaario IR-valaistuksessa tietokoneen näytöllä.

Akvaario IR-valaistuksessa tietokoneen näytöllä.

Vanha totuus on, että ei kannattaisi alkaa korjaamaan mitään, mikä ei ole rikki. Viikko on ollut hieman masentava, kun sain tietokoneeni käyttöjärjestelmän rikki asentamalla (sillä hetkellä niin tärkeitä) ajureita uusiksi. Loppuviikko menee sitten asennellessa käyttis ja muutama ohjelma uudestaan. Valoa viikkoon toi tässä kuvattu pieni projekti.

 

Mikko Immosella on tuossa viereisessä Laboratoriossa koe meneillään jättikatkojen (Gammaracanthus lacustris) ruokailupreferensseihin liittyen. Akvaariossa on pimeässä viihtyviä jättikatkoja, sekä okakatkoja (Pallaseopsis quadrispinosa) ja tarkoitus on tarkkailla miten okakatkat maistuvat jättikatkoille. Tarkkailu tulee tehdä pimeässä infrapunakameran avulla.

Akvaario, IR-kamera ja omat infrapunavaloviritykset

Akvaario, IR-kamera ja omat infrapunavaloviritykset.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin kameran oman IR-valaisimen tehottomuus ja kapea keila. Sattumalta minulla oli RASPITIN-projektiin liittyen infrapuna LED-matriiseja pöydällä lojumassa. Virittelimme akvaarioon 36 led-valon rinkulan ja lopputulema oli oikein tyydyttävä. Valoa saatiin melko leveällä keilalla ja melkein tarpeeksi. Alussa taistelimme hieman väärin säädettyjen jännitteiden kanssa, mutta mitäpä kaksi biologia eivät saisi yleismittarilla ratkaistua. Nyt on sävelet selvät ja aikomus tykittää katkoja usealta suunnalta ainakin kolmella LED-rinkulalla. Turhaan se posti valittaa niistä Kiinan nyssäköistä. Me teemme tiedettä!

Infrapunavalomatriisi roikkuu optimaalisesti akvaarion yllä.

Infrapunavalomatriisi roikkuu optimaalisesti akvaarion yllä.

Phantom IV

Phantom IV valmiina lentoon.

Phantom IV valmiina lentoon.

Mielenkiintoinen päivä Lammin biologisella asemalla! Opettelimme lentämään ja kuvaamaan DJI Phantom 3 ja 4 multikoptereilla. Päivän pikakurssin miehitys oli kansainvälinen; Suomi, Kolumbia, Mexiko sekä Espanja. Opettajana toimi alunperin Kanadasta kotoisin oleva aseman tutkimuskoordinaattori John Loehr. Kenelläkään meistä ei ollut lainkaan aikaisempaa kokemusta koptereiden lennättämisestä, joten toiveet eivät varmaan olleet kovin korkealla. John kyllä vakuutti, että opimme kyllä lentämään, eikä kumpikaan kopteri tule tuhoutumaan 🙂

Kasasimme kopterit ja marssimme ulos pellolle. Kopteri ylös ja korkeutta 45 m kuului käsky, sitten lennätte neliön muotoisen reitin ja laskeudutte samaan kohtaan…selvä! Saatuamme näin ensi kosketuksen lentämiseen palasimme luokkaan katsomaan joitakin videoita (https://www.tomstechtime.com/) ja tutustumaan hieman paremmin itse laitteisiin.

Phantom IV kuljetuslaatikossaan.

Phantom IV kuljetuslaatikossaan.

Phanton IV kopteri ja ohjain.

Phanton IV kopteri ja ohjain.

Ennen lounasta harjoittelimme ympyrälentoa, monimutkaisempia lentokuvioita sekä tutustuimme erilaisiin automaattisiin toimintoihin, kuten erittäin kätevään autohoming-toimintoon. Havaitsimme, että lennokki on erittäin helppo hukata näkyvistä, mikäli sitä ei seurata kaiken aikaa katseella. Lentäminen on selkeästi helpompaa ja turvallisempaa, mikäli mukana on useampia silmäpareja. Automaattinen kotiinpaluu on kuitenkin hyvä apu tilanteessa, jossa näköyhteys syystä tai toisesta menetetään.

There she flies!

There she flies!

The drone.

The drone.

Iltapäivällä lounaan jälkeen tuuli yritti hieman häiritä lentämistä, mutta pysyi kuitenkin siedettävissä lukemissa. Tuulenpuuskat kuitenkin selkeästi vaikuttivat kopterin käyttäytymiseen ja ne melkein pystyi aistimaan ohjaimen välityksellä, etenkin laskeutumisessa tuli olla tarkkaavaisempi. Iltapäivällä varmuus lentämiseen kasvoi ja pystyimme jo hieman keskittymään myös kuvaamiseen. Lentäminen ja kuvaaminen samanaikaisesti ei todellakaan ole helppoa ja vaatii selkeästi lentotunteja, jotta halutunlaista materiaalia saa kuvattua. Kyllähän tuo HD-videokuva on hienon näköistä ja kopterin kuvaamana jopa maagisen ammattimaisen oloista, mutta ei tässä vielä mitään Spielbergejä olla alle puolen tunnin lentokokemuksella. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, kunhan muistaa pitää maltin touhussa mukana…babysteps, but big vision! Toivottavasti kesään mennessä saan harjoiteltua tarpeeksi, jotta haaveissa olevaan Helsingin yliopiston tutkimusasemien esittelyvideoon saadaan mahtipontisen hienoa materiaalia. Alla pieni klippi siitä, mitä tänään opittiin. Kiitos John!

Maasto-opetuksen kehittämistä

Konneveden tutkimusasemalla kokoontui 29.03. – 31.03. 16 yliopisto-opettajaa kuudesta eri yliopistosta kehittämään maasto-opetusta. Itse edustin Helsingin yliopiston HiLIFE-tutkimusasemia. Koneen säätiön rahoittama seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja saamme varmasti kuulla lähiaikoina enemmän sen annista. Esittelin yhdessä Kimmon Karelin kanssa HY:n Saariston ekologia -kurssia; kurssia yleensä, sekä sen kehityskaarta ja opetuksessa käytettyjä pedagogisia ratkaisuita.

Seminaariporukka Konneveden tutkimusasemalla.

Maasto-opetusseminaarin porukka Konneveden tutkimusasemalla.

Suurta mielenkiintoa herättivät myös järjestämämme lyhyt iltaesitys itse tehdyistä tutkimusvälineistä sekä lyhyt katsaus mobiilin tiedonkeruun työkaluihin. Seuraavana yönä olikin useamman henkilön päässä muhinut loistavia ajatuksia kustomoiduista tietokoneohjatuista tutkimusvälineistä mm. kasvillisuus- ja lintutukimuksiin. Ehkäpä löydämme RASPITIN-laitteen seuraavaksi haahkaluodolta. Myös mobiilia tiedonkeruuta kaavailtiin jo useaan eri tutkimus- ja opetusprojektiin.

Kiitos porukalle, kivaa oli!

Edit! Itä-suomen yliopiston tiedote seminaarista 04.04.2017

Multikopterilla katoavan lumen perässä

Eilen näin ja koin jotain uskomatonta! Olen ollut jo pitkään kiinnostunut droneista aka. multikoptereista ja kyllä nähnytkin niitä toiminnassa. Eilen iltapäivällä kuitenkin Lammin biologisella asemalla pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä Phantom III -kopterin operointia. Kävimme aseman tutkimuskoordinaattorin John  Loehrin ja kahden harjoittelijan kanssa näytteenotossa lähellä sijaitsevan pellon reunassa. Kopteriin oli ohjelmoitu ennalta lentokuvio, jota se lähti lähes itsenäisesti kartoittamaan kameran avulla. Kopteri ampaisi alkusäätöjen ja muutaman ohjainvivun heilautuksen jälkeen ns. sukkana 127 metriin jossa se asemoi itsensä ja alkoi seurata ennalta määrättyä rataansa. Aikansa lennettyään kopteri palasi itsestään takaisin tarkalleen lähtöpisteeseensä. Muistikortille tallenetuista kuvista koostetaan yhtenäinen laaja kuva tutkimusalueesta. Toinen mukana olleista aseman harjoittelijoista (Joris Stuurop) vertailee tällä menetelmällä lumipeitteen vähenemisen nopeutta eri alueilla kevään mittaan.

Tämän kaltainen teknologia mahdollistaa varmasti vaikka mitä. Asemalla onkin jo kokeiltu esimerkiksi töyhtöhyypän pesien kartoittamista lämpökameran avulla. Uskomatonta, miten nopeasti teknologia on kehittynyt viime vuosien aikana. Mielenkiinnolla seuraan mitä kaikkea koptereilla tullaankaan vielä tekemään.

Phantom III

Phantom III -multikopteri (drone) ja ohjainlaitteisto.

Ennalta määritelty lentorata sekä asetusten tarkistaminen.

Ennalta määritelty lentorata sekä asetusten tarkistaminen.

Drone valmiina lähtöön

Drone valmiina lähtöön. Puikoissa John Loehr, harjoittelijat Matt Zaharchuk ja Joris Stuurop seuraavat.

Sisko ja sen veli

Sirokatkarapu (Palaemon elegans)

Sirokatkarapuja (Palaemon elegans). Kuva: Niko Nappu 2015, alkuperäistä kuvaa rajattu sekä käsitelty, CC BY-SA.

Tässä tekstissä avaan hieman RASPITIN-projektin (=sisko) sielunelämää sekä siitä seurannutta spin-off -projektia (=veli). Alkuperäisenä ideana on siis rakentaa ensi kesän Saariston ekologia (HY) -kurssille tutkimuslaite (kts. aiempi postaus), jonka avulla tehdään havaintoja litoraalivyöhykkeessä (rantavyöhyke) viihtyvästä tulokaslajista nimeltään sirokatkarapu (Palaemon elegans). Nämä kaverit viihtyvät aivan pinnan tuntumassa noin metrin syvyyteen saakka ja niiden määrä on kasvanut hurjasti viime vuosien aikana. Kursseilla tekemiemme havaintojen mukaan samassa habitaatissa viihtyvän leväkatkaravun (Palaemon edspersus) määrät ovat vastaavasti pienentyneet, ainakin Tvärminnen alueella. Itse asiassa emme ole saaneet lainkaan havaintoja leväkatkaravuista useaan vuoteen, kun taas sirokatkarapuja lienee useita satoja yksilöitä satunnaisella neliömetrin alalla.

Kurssilla olemme aina seuranneet litoraalin elämää päivisin, mutta nyt tekisi mieli tehdä havaintoja vuorokauden ympäri. Koska ko. kurssilla emme aio itse valvoa vuorokauden ympäri, voisimme rakentaa vehkeen, joka tekee havaintoja puolestamme. Alla on alustava algoritmi näytteenottimen toiminnalle (työnimi RASPITIN):

  1. Aloita scriptin suorittaminen laitteen käynnistyksen yhteydessä.
  2. Odota 20 min.
  3. Mittaa valon määrä ja veden lämpötila sekä tallenna ne kellonajan mukaan.
    1. Jos valon määrä on alle X-luxia
      1. Vaihda yökameralle
      2. Sytytä IR-ledit
      3. Tee kohdat kuten 3Bi – 3Biii
      4. Sammuta IR-ledit
    2. Muuten pitäydy päiväkamerassa
      1. Ota kuva
      2. Merkitse kuvaan kellonaika ja päivämäärä
      3. Tallenna kuva
  4. Odota 5 min.
    1. Suorita kohdan kolme mukaisesti kunnes:
    2. Lopeta scriptin suorittaminen 288 (1440 min / 5 min.) kuvan ottamisen jälkeen.

Tällä hetkellä laitteisto koostuu seuraavista osista ja komponenteista; muutokset kuitenkin mahdollisia, kunhan päästään testausvaiheeseen:

Kunhan projekti tästä etenee, niin kokoonpanoon lisätään muutamia osia ja joitakin vaihdetaan toisiksi:

  • NOIR kamera -> joku tämän tyyppinen usb-ratkaisu tilalle.
  • Toiseksi kameraksi Raspberryn oma kameramoduuli.
  • Tällainen levy, johon lopulliset viritykset tehdään.
  • Jokin virtapankki, josta saa 5 V.
Sirokatkarapu (Palaemon elegans)

Sirokatkarapu (Palaemon elegans). Kuva: Tommi Sirviö 2016, alkuperäistä kuvaa käsitelty, CC BY-SA.

Koko systeemi viritetään lopulta läpinäkyvään akryylikanisteriin, johon tehdään tarvittavat läpiviennit (ainakin lämpötila, ehkä ir-ledit). Tästä vaiheesta vastaa Mr. K. Alla on kuva vanhasta sukellusvalaisimen akkukotelosta, johon K tekee uuden kannen kirkkaasta akryylista.

Akryylikotelo

Vanha sotaratsu eli American Underwater Lighting -sukellusvalo saa uuden elämän RASPITIN-projektissa.

Mr. K:n kanssa alettiin myös ideoimaan jonkinlaista CTD-sondin (Conductivity, Temperature, Depth) ja ROV:n (Remotely Operated Vehicle) yhdistelmä. Tähän vehkeeseen hankittavat sensorit ovat hieman kalliimpia, ainakin, jos halutaan päästä hieman helpommalla. Suolapitoisuutta ja lämpötilaa varten tarvitaan tämä vehje ja syvyyttä mittaamaan tämä anturi. Koska kaikki hyvät projektit tarvitsevat hyvän nimen, niin olkoon tämän vehkeen työnimenä SLPV (Suolapitoisuutta, Lämpötilaa ja Painetta mittaava Vehje).