Phantom IV

Phantom IV valmiina lentoon.

Phantom IV valmiina lentoon.

Mielenkiintoinen päivä Lammin biologisella asemalla! Opettelimme lentämään ja kuvaamaan DJI Phantom 3 ja 4 multikoptereilla. Päivän pikakurssin miehitys oli kansainvälinen; Suomi, Kolumbia, Mexiko sekä Espanja. Opettajana toimi alunperin Kanadasta kotoisin oleva aseman tutkimuskoordinaattori John Loehr. Kenelläkään meistä ei ollut lainkaan aikaisempaa kokemusta koptereiden lennättämisestä, joten toiveet eivät varmaan olleet kovin korkealla. John kyllä vakuutti, että opimme kyllä lentämään, eikä kumpikaan kopteri tule tuhoutumaan 🙂

Kasasimme kopterit ja marssimme ulos pellolle. Kopteri ylös ja korkeutta 45 m kuului käsky, sitten lennätte neliön muotoisen reitin ja laskeudutte samaan kohtaan…selvä! Saatuamme näin ensi kosketuksen lentämiseen palasimme luokkaan katsomaan joitakin videoita (https://www.tomstechtime.com/) ja tutustumaan hieman paremmin itse laitteisiin.

Phantom IV kuljetuslaatikossaan.

Phantom IV kuljetuslaatikossaan.

Phanton IV kopteri ja ohjain.

Phanton IV kopteri ja ohjain.

Ennen lounasta harjoittelimme ympyrälentoa, monimutkaisempia lentokuvioita sekä tutustuimme erilaisiin automaattisiin toimintoihin, kuten erittäin kätevään autohoming-toimintoon. Havaitsimme, että lennokki on erittäin helppo hukata näkyvistä, mikäli sitä ei seurata kaiken aikaa katseella. Lentäminen on selkeästi helpompaa ja turvallisempaa, mikäli mukana on useampia silmäpareja. Automaattinen kotiinpaluu on kuitenkin hyvä apu tilanteessa, jossa näköyhteys syystä tai toisesta menetetään.

There she flies!

There she flies!

The drone.

The drone.

Iltapäivällä lounaan jälkeen tuuli yritti hieman häiritä lentämistä, mutta pysyi kuitenkin siedettävissä lukemissa. Tuulenpuuskat kuitenkin selkeästi vaikuttivat kopterin käyttäytymiseen ja ne melkein pystyi aistimaan ohjaimen välityksellä, etenkin laskeutumisessa tuli olla tarkkaavaisempi. Iltapäivällä varmuus lentämiseen kasvoi ja pystyimme jo hieman keskittymään myös kuvaamiseen. Lentäminen ja kuvaaminen samanaikaisesti ei todellakaan ole helppoa ja vaatii selkeästi lentotunteja, jotta halutunlaista materiaalia saa kuvattua. Kyllähän tuo HD-videokuva on hienon näköistä ja kopterin kuvaamana jopa maagisen ammattimaisen oloista, mutta ei tässä vielä mitään Spielbergejä olla alle puolen tunnin lentokokemuksella. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, kunhan muistaa pitää maltin touhussa mukana…babysteps, but big vision! Toivottavasti kesään mennessä saan harjoiteltua tarpeeksi, jotta haaveissa olevaan Helsingin yliopiston tutkimusasemien esittelyvideoon saadaan mahtipontisen hienoa materiaalia. Alla pieni klippi siitä, mitä tänään opittiin. Kiitos John!

Maasto-opetuksen kehittämistä

Konneveden tutkimusasemalla kokoontui 29.03. – 31.03. 16 yliopisto-opettajaa kuudesta eri yliopistosta kehittämään maasto-opetusta. Itse edustin Helsingin yliopiston HiLIFE-tutkimusasemia. Koneen säätiön rahoittama seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja saamme varmasti kuulla lähiaikoina enemmän sen annista. Esittelin yhdessä Kimmon Karelin kanssa HY:n Saariston ekologia -kurssia; kurssia yleensä, sekä sen kehityskaarta ja opetuksessa käytettyjä pedagogisia ratkaisuita.

Seminaariporukka Konneveden tutkimusasemalla.

Maasto-opetusseminaarin porukka Konneveden tutkimusasemalla.

Suurta mielenkiintoa herättivät myös järjestämämme lyhyt iltaesitys itse tehdyistä tutkimusvälineistä sekä lyhyt katsaus mobiilin tiedonkeruun työkaluihin. Seuraavana yönä olikin useamman henkilön päässä muhinut loistavia ajatuksia kustomoiduista tietokoneohjatuista tutkimusvälineistä mm. kasvillisuus- ja lintutukimuksiin. Ehkäpä löydämme RASPITIN-laitteen seuraavaksi haahkaluodolta. Myös mobiilia tiedonkeruuta kaavailtiin jo useaan eri tutkimus- ja opetusprojektiin.

Kiitos porukalle, kivaa oli!

Edit! Itä-suomen yliopiston tiedote seminaarista 04.04.2017

Multikopterilla katoavan lumen perässä

Eilen näin ja koin jotain uskomatonta! Olen ollut jo pitkään kiinnostunut droneista aka. multikoptereista ja kyllä nähnytkin niitä toiminnassa. Eilen iltapäivällä kuitenkin Lammin biologisella asemalla pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä Phantom III -kopterin operointia. Kävimme aseman tutkimuskoordinaattorin John  Loehrin ja kahden harjoittelijan kanssa näytteenotossa lähellä sijaitsevan pellon reunassa. Kopteriin oli ohjelmoitu ennalta lentokuvio, jota se lähti lähes itsenäisesti kartoittamaan kameran avulla. Kopteri ampaisi alkusäätöjen ja muutaman ohjainvivun heilautuksen jälkeen ns. sukkana 127 metriin jossa se asemoi itsensä ja alkoi seurata ennalta määrättyä rataansa. Aikansa lennettyään kopteri palasi itsestään takaisin tarkalleen lähtöpisteeseensä. Muistikortille tallenetuista kuvista koostetaan yhtenäinen laaja kuva tutkimusalueesta. Toinen mukana olleista aseman harjoittelijoista (Joris Stuurop) vertailee tällä menetelmällä lumipeitteen vähenemisen nopeutta eri alueilla kevään mittaan.

Tämän kaltainen teknologia mahdollistaa varmasti vaikka mitä. Asemalla onkin jo kokeiltu esimerkiksi töyhtöhyypän pesien kartoittamista lämpökameran avulla. Uskomatonta, miten nopeasti teknologia on kehittynyt viime vuosien aikana. Mielenkiinnolla seuraan mitä kaikkea koptereilla tullaankaan vielä tekemään.

Phantom III

Phantom III -multikopteri (drone) ja ohjainlaitteisto.

Ennalta määritelty lentorata sekä asetusten tarkistaminen.

Ennalta määritelty lentorata sekä asetusten tarkistaminen.

Drone valmiina lähtöön

Drone valmiina lähtöön. Puikoissa John Loehr, harjoittelijat Matt Zaharchuk ja Joris Stuurop seuraavat.

Sisko ja sen veli

Sirokatkarapu (Palaemon elegans)

Sirokatkarapuja (Palaemon elegans). Kuva: Niko Nappu 2015, alkuperäistä kuvaa rajattu sekä käsitelty, CC BY-SA.

Tässä tekstissä avaan hieman RASPITIN-projektin (=sisko) sielunelämää sekä siitä seurannutta spin-off -projektia (=veli). Alkuperäisenä ideana on siis rakentaa ensi kesän Saariston ekologia (HY) -kurssille tutkimuslaite (kts. aiempi postaus), jonka avulla tehdään havaintoja litoraalivyöhykkeessä (rantavyöhyke) viihtyvästä tulokaslajista nimeltään sirokatkarapu (Palaemon elegans). Nämä kaverit viihtyvät aivan pinnan tuntumassa noin metrin syvyyteen saakka ja niiden määrä on kasvanut hurjasti viime vuosien aikana. Kursseilla tekemiemme havaintojen mukaan samassa habitaatissa viihtyvän leväkatkaravun (Palaemon edspersus) määrät ovat vastaavasti pienentyneet, ainakin Tvärminnen alueella. Itse asiassa emme ole saaneet lainkaan havaintoja leväkatkaravuista useaan vuoteen, kun taas sirokatkarapuja lienee useita satoja yksilöitä satunnaisella neliömetrin alalla.

Kurssilla olemme aina seuranneet litoraalin elämää päivisin, mutta nyt tekisi mieli tehdä havaintoja vuorokauden ympäri. Koska ko. kurssilla emme aio itse valvoa vuorokauden ympäri, voisimme rakentaa vehkeen, joka tekee havaintoja puolestamme. Alla on alustava algoritmi näytteenottimen toiminnalle (työnimi RASPITIN):

  1. Aloita scriptin suorittaminen laitteen käynnistyksen yhteydessä.
  2. Odota 20 min.
  3. Mittaa valon määrä ja veden lämpötila sekä tallenna ne kellonajan mukaan.
    1. Jos valon määrä on alle X-luxia
      1. Vaihda yökameralle
      2. Sytytä IR-ledit
      3. Tee kohdat kuten 3Bi – 3Biii
      4. Sammuta IR-ledit
    2. Muuten pitäydy päiväkamerassa
      1. Ota kuva
      2. Merkitse kuvaan kellonaika ja päivämäärä
      3. Tallenna kuva
  4. Odota 5 min.
    1. Suorita kohdan kolme mukaisesti kunnes:
    2. Lopeta scriptin suorittaminen 288 (1440 min / 5 min.) kuvan ottamisen jälkeen.

Tällä hetkellä laitteisto koostuu seuraavista osista ja komponenteista; muutokset kuitenkin mahdollisia, kunhan päästään testausvaiheeseen:

Kunhan projekti tästä etenee, niin kokoonpanoon lisätään muutamia osia ja joitakin vaihdetaan toisiksi:

  • NOIR kamera -> joku tämän tyyppinen usb-ratkaisu tilalle.
  • Toiseksi kameraksi Raspberryn oma kameramoduuli.
  • Tällainen levy, johon lopulliset viritykset tehdään.
  • Jokin virtapankki, josta saa 5 V.
Sirokatkarapu (Palaemon elegans)

Sirokatkarapu (Palaemon elegans). Kuva: Tommi Sirviö 2016, alkuperäistä kuvaa käsitelty, CC BY-SA.

Koko systeemi viritetään lopulta läpinäkyvään akryylikanisteriin, johon tehdään tarvittavat läpiviennit (ainakin lämpötila, ehkä ir-ledit). Tästä vaiheesta vastaa Mr. K. Alla on kuva vanhasta sukellusvalaisimen akkukotelosta, johon K tekee uuden kannen kirkkaasta akryylista.

Akryylikotelo

Vanha sotaratsu eli American Underwater Lighting -sukellusvalo saa uuden elämän RASPITIN-projektissa.

Mr. K:n kanssa alettiin myös ideoimaan jonkinlaista CTD-sondin (Conductivity, Temperature, Depth) ja ROV:n (Remotely Operated Vehicle) yhdistelmä. Tähän vehkeeseen hankittavat sensorit ovat hieman kalliimpia, ainakin, jos halutaan päästä hieman helpommalla. Suolapitoisuutta ja lämpötilaa varten tarvitaan tämä vehje ja syvyyttä mittaamaan tämä anturi. Koska kaikki hyvät projektit tarvitsevat hyvän nimen, niin olkoon tämän vehkeen työnimenä SLPV (Suolapitoisuutta, Lämpötilaa ja Painetta mittaava Vehje).

Raspitin (Raspipohjainen Totaalisen Innovatiivinen Näytteenotin)

Tuli ostettua pojalle jouluna Raspberry Pi -mikrokontrolleri sekä kaikkea sälää siihen. Kuinkas sitten kävikään? Oma raspihan se piti saada, kun oli jo valmiina alustava idea ensi kesän kursseja ajatellen; voitaisiin Saariston ekologia -kurssilla havainnoida rantavyöhykkeen elämää vuorokauden ympäri. Varaston ”sukellushistoriallisessa museossa” makaa vanha sukellusvalaisimen akryylinen akkukotelo. Se saa uuden elämän vedenalaisen tutkimuslaitteen kotelona. Alustavana ajatuksena on siis erilaisilla sensoreilla ja kameroilla havainnoida esimerkiksi sirokatkarapujen elämää jonkin saaren rannassa 24 h. Miksi? No, kursseilla on kiva puuhastella ja kokeilla jotain uutta sekä tietty kiva tehdä tiedettä. Kuka sitä tietää mitä noikin äyriäiset oikein puuhaa öisin. Sitten tässä oli sellainen pointti, että halusin itse oppia vehkeistä (sekä Pythonista, sähköhommista ja Linuxista) lisää.

Joulun jälkeen liikkeet myivät ei oota, kaikki Raspberry Pi kolmoset oli näemmä myyty loppuun koko maasta. Uuden vuoden reissulla Etelä-Suomeen sitten onnisti, Raspi löytyi kauppakeskus Ison Omenan Teknikmagasinetista. Raspi oli nyt kädessä virtalähteen ja muistikortin kanssa. Näppis, näyttö ja hiiri kiinni, kone langattomasti verkkoon ja käyttöjärjestelmän imagen imutus ja asennus. Mitä seuraavaksi? Ajattelin, että ainakin yksi kamera pitäisi olla tai mielellään kaksi. Valon määrää voisi mitata ja oikeastaan luxien mennessä tietyn raja-arvon alle skripti käskyttäisi vaihtamaan päiväkameralta pimeäkameralle. Lämpötilaa aina tarvitaan, niin ja tietty infrapunavalaistusta pimeäkameraa varten. Saapa nähdä mikä soppa tästä syntyy ja mistä tarvittavat osat löytyvät. Onneksi internet on täynnä kaikenlaisia projekteja, joista ottaa mallia. Tämä on erittäin iloinen asia etenkin kylmiltään askartelemaan lähteville. Shoppailemaan. Kiinasta löytyi osa komponenteista, Brittein saarilta jotain ja loput kotimaasta. Kiinasta, tuosta elektroniikan ihmemaasta, kun tilaa, niin täytyy varautua melko pitkiin toimitusaikoihin. Yllättäen myös Englannin lähetyksessä kesti melkein kaksi viikkoa. On tarpeen ottaa myös huomioon se, että neljä tilattua pikkuruista komponenttia voivat saapua (ja tällä kertaa saapuivat) neljänä eri pakettina.

Elektroniikkaa

Sekalaista osaa projektia varten.

Osat ovat siis saapuneet ja tutkimuslaitteen (työnimenä ”Raspitin”) konkreettinen kasaaminen pääsee alkamaan. Ai, että pitäisi opetella juottamaan? Motonetistä kolvi ja juotoslankaa, Youtubesta ohjeet miten juotetaan ja kas, luximittari sai kolvista. Ohmin-lakikin tuli palautettua mieleen ennen piipahtamista paikalliseen vastuksia myyvään putiikkiin. Tällä hetkellä projekti Raspitin on siinä vaiheessa, että kaikki anturit ja yökameran olen saanut toimimaan. Seuraavaksi pitäisi löytää toinen kamera liitettäväksi USB-väylään. Kokoonpano pitää nyt sisällään Raspberryn oman NOIR-yökameran, joka saa ”valonsa” kahdesta GPIO-pinneihin liitetystä IR-emitteristä. Alustavien kokeiluiden myötä luulen, että nämä kaksi IR-lähdettä eivät riitä tuottamaan tarpeeksi valoa ja joudun pohtimaan hieman tarkemmin tätä Raspitinin kamerakofiguraatiota. Päivitän jossain vaiheessa projektin kuulumisia ja kirjoittelen tarkemmat reseptit laitteesta.

Raspberry Pi -projekti

Alustava Raspitin (Raspipohjainen Totaalisen Innovatiivinen Näytteenotin).

Biosukelluskurssi – JYU

Jyväskylän yliopiston syventävien opintojen kurssitarjontaan kuuluva Biosukelluskurssi (wets852) järjestettiin taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Kurssille saatiin seitsemän innokasta sukeltajan alkua muutaman opiskelijan jäädessä odottamaan seuraavaa järjestettävää kurssia. Kurssin tarkoituksena oli antaa yleiskuva tieteellisestä sukeltamisesta ja tutustuttaa yleisimpiin veden alla käytettäviin tutkimusmenetelmiin, sekä tietenkin parantaa kurssilaisten sukellustaitoja.

Kurssi koostui Workshopista, kenttäopetusjaksosta sekä loppuseminaarista. Alun Workshop antoi teoreettisen taustan eri menetelmien hyödyntämiselle, joista osaa sitten kokeiltiin käytännössä Konneveden tutkimusasemalla lokakuun alkupuolella. Kurssin lopuksi kurssilaiset tutustuivat itseään kiinnostavaan tutkimuskirjallisuuteen ja tekivät siitä kirjallisuuskatsauksen. Useassa referaatissa tulikin vastaan tuttuja menetelmiä kurssilta.

Vedet olivat lokakuussa jo sen verran kylmenneet, että kurssilaisten kuivapukuosaaminen oli erittäin tervetullut asia; useat kurssilaiset olivat juuri suorittaneet kuivapukukurssin Jyväskylän sukelluskeskuksen kautta. Kiitokset Ollille ja muille kouluttajille, olitte tehneet erittäin hyvää työtä, oikein hämmästelin kurssilaisten sukellustaitoja kuivapuvuilla.

Suoritimme suurimman osan sukelluksista tutkimusaseman läheisyydessä perehtyen käytännössä eri tutkimusmenetelmien haasteisiin. Kiinnitimme myös erityistä huomiota sukellusryhmän toimintaan sekä turvallisuuteen. Sukellukset olivat matalia ja kohteet helppoja, mutta kuten tiedämme turvallisuusnäkökohtiin kannattaa panostaa, jotta sukellustapahtuma olisi mahdollisimman antoisa. Niin, ja ammattilaisethan eivät ota turhia riskejä. Tieteellisessä sukeltamisessa on harvoin tavoitteena nautinnollinen sukelluskokemus; yleensä halutaan hyviä näytteitä tai havaintoja. Jotta saataisiin hyviä näytteitä tarvitaan hyvää suunnittelua, hyvä sukellustekniikka sekä monesti kokemusta ja tietoa tutkimusaiheesta. Tieteellistä sukeltamista harrastavan asenne on ammattimainen. En tullut kysyneeksi kurssilaisilta tehtyjen sukellusten nautinnollisuudesta, mutta se kyllä kurssin aikana havaittiin, että pienetkin muutokset sukellusvarusteiden kokoonpanossa vaikuttivat ratkaisevasti esimerkiksi tasapainottamiseen ja totuttuun olotilaan veden alla. Hupisukelluksilla tulee harvoin tehtyä muistiinpanoja. Kirjoittaminen veden alla oli suurimmalle osalle kurssilaisista uutta. Mistä me sitten kirjoitimme veden alla? No, teimme tietenkin havaintoja esimerkiksi pohjan laadusta ja laskimme simpukoiden yksilömääriä tietyltä alueelta. Kurssisukellusten aikana tuli myös havaittua selkeästi, että tehdessään havaintoja sukeltaja helposti unohtaa tutut jo ”muka selkärangassa” olevat sukellustaidot ja jalat valahtavat alas pohjaa pöllyttämään.

Itselleni opettajan roolissa kurssi antoi, taas kerran, erittäin paljon. Kurssilaiset olivat erittäin motivoituneita ja fiilis oli kurssilla aivan loistava. Kurssin loppuseminaariesityksissä päästiin tosiaan todella mainiosti kertaamaan eri menetelmiä ja uskon, että osa kurssilla puhutuista tai kokeilluista asioista konkretisoitui vasta tässä vaihessa. Referaattien ja niistä tehtyjen esitelmien aihepiirit olivat mielenkiintoisia. Tiedä sitten mistä syystä useat referoidut tutkimukset oli tehty trooppisissa vesissä, saimme kuitenkin kuulla mm. seepioiden pariutumiskäyttäytymisen havainnoinnista ja miten kalatutkija Richard Pyle sukeltaa hawaiji-paidassaan suljetun kierron laitteella.

Saariston ekologiaa mobiilisti ja 3D:nä

Viikko avoimen yliopiston Saariston ekologia -kurssilla

Viikko vierähti nopeasti Helsingin avoimen yliopiston kurssilla Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Vedimme ensimmäistä kertaa Saariston ekologia -kurssia avoimelle puolelle. Opetuskonsepti oli melkein sama kuin laitoksen kurssilla; kalaopettajan puuttuessa kurssi oli päivää lyhyempi K:n vetäessä pohjaeläinten ohella myös kalapuolen. Itse opetin rantavyöhykkeen asioista. Sää oli maanantain kolean ja sumuisen päivän jälkeen suotuisa kurssitoiminnan kannalta. Välillä saimme aurinkoa ja välillä sadetta, mutta kovat tuulet pysyttelivät muualla. Onhan se aina mukavampi opettaa ja touhuta inhimillisessä säässä, mutta kuten edesmennyt dosentti H. Salemaa sanoi: ”kelit on kelejä”, niihin ei voi vaikuttaa, vaan mennään sillä mitä eteen tulee.

Rantamaisema

Näytteiden keruuta G-saaressa Tvärminnessä. Kuva otettu ruskeiden polaroitujen aurinkolasinlinssien läpi.

Tämän vuoden kursseille olin väsännyt alkuvuoden 3D-mallinnushuuman innoittamana muutamia animaatioita innoitukseksi kurssilaisille. Lisäksi kurssilaisten käytössä olivat tekemäni 3D-mallit yleisistä kalalajeista, joihin kurssilla törmätään. Kurssilaiset pääsivät myös tutustumaan etukäteen edellisvuosien kurssiaineistoihin. Olemme muutaman vuoden ajan keränneet lajihavaintoja kurssilla mobiilisti ja tuottaneet havainnoista karttavisualisointeja. Samalla konseptilla jatkettiin myös tällä avoimen kurssilla. Kerätty aineisto on suoraan hyödynnettävissä esimerkiksi tulevien opettajien omassa opetuksessa kurssin jälkeen. Tällä kertaa tehdyt litoraalivyöhykkeen havainnot keskittyivät lähellä pintaa oleviin lajeihin. Kovien rantojen lajiston opettelussa pätee WYSIWYG (tai oikeastaan WYGIWYS); käytetyn näytteentottotekniikan eli snorklauksen haltuun oton onnistuminen määrittää suurelta osin kurssilla nähtävän lajiston (What You Get Is What You Sea). Yhtä kaikki, saimme viikon aikana hyvän yleiskuvan saariston lajistosta ja tekijöistä, jotka vaikuttavat eliöiden esiintymiseen. Kaikkein tärkeintä kuitenkin tällä kurssilla oli mielestäni omakohtainen kokemus kenttätyöskentelystä rannoilla ja ulompana merellä.

3D-mallinnusta opettelemassa

Ensimmäinen kosketus 3D-mallinnuksen maailmaan

Osallistuin graduohjaajien kommentteja odotellessa jäätävän mainiolle Risto Koskenkorvan pitämälle 3D-mallinnuskurssille (JYU, tietotekniikan laitos). Tarkoitus oli oppia hallitsemaan Blender-ohjelmaa ja aikaansaada jonkinlainen teksturoitu ja animoitu hahmo kurssin aikana. Tällä kertaa kurssi järjestettiin intensiivikurssina; toisin sanoen luennot ja demot pidettiin yhteensä kahdeksan päivän aikana neljän viikon jaksolla.

Ensimmäisellä luennolla käteen lätkäistiin seitsemän sivun pituinen lista Blenderin näppäinoikoteistä, ilman niitä ei kuulemma hommasta tule mitään. Ensimmäisellä tunnilla tuli myös erittäin selväksi että ohjelmassa riittää toimintoja ja säätömahdollisuuksia vaikka pienen kylän tarpeisiin. Olikohan kurssivalintani nyt aivan viisas?

blender_oikotiet

Blenderin näppäinoikoteitä.

3D-maailma imaisi sisäänsä kirjaimellisesti. Asia oli erittäin mielenkiintoista mutta mallinnus ei ollutkaan käytännössä aivan yksinkertaista. Monta kertaa tuli lyötyä päätä seinään, onneksi demoissa sai hyvin apuja kaikkiin ongelmiin. Päätin tehdä harjoitustyöni Itämeren rantojen kunkusta eli rakkolevästä. Ajattelin tehdä kurssilla jotain sellaista jota voisin hyödyntää omassa opetuksessani: rakkolevän 3D-malli voisi toimia ainakin visuaalisena motivaattorina kursseilla.

Ensimmäinen rautalankamalli muistutti rakkolevää hyvin etäisesti. Asiaa tuntevat kyllä tunnistivat hahmon mutta tästä oli vielä monen tunnin hankala matka lopputuotokseen.

rakkis_rautalanka

Ensimmäinen karkea malli rakkolevästä.

Luennoilla tuli asiaa jäätävällä vauhdilla, eikä aina ollut kovin helppoa pysyä kärryillä, olinhan lähtenyt leikkiin ns. melko puhtaalta pöydältä. Kahden viikon kuluttua kurssin puolivälin koittaessa vaikutti luennoilla olevan enää puolet alkuperäisestä vajaasta viidestäkymmenestä kurssilaisesta, en ihmettele. Itse oli ihan fiiliksissä koska aloin saada jotain konkreetttista aikaan. Monta kertaa kävi kuitenkin sillä tavalla, että kivan näköinen malli olikin susi ja aloitin alusta. Varsinkin mallin luuttamisen yhteydessä huomasin tehneeni alkuperäisen mallin ”väärin” luurakennetta silmällä pitäen. Loppujen lopuksi sain rakkiksen kyllä luutettua ja liikkumaan, mutta tein pari muutakin mallia kuvitteellisista levistä jotka oli tehty oikeammalla tekniikalla luuttamista ajatellen. Oppimista kurssi kaikki.

luurakenne

Mallin luurakennetta.

Kurssin edetessä sain mallille toimivan luurakenteen sekä tekstuurit. Oli animoinnin vuoro. Animointi oli selkätä toimivan luurakenteen ansiosta ja laitoin levän heilumaan kuvitteellisen aallon mukaan. Vielä tarvittaisiin sopiva ranta rakkolevälle ja vedenalaista tunnelmaa. En tiedä oliko ratkaisuni kaikkien taiteen sääntöjen mukainen, mutta ihan tyytyväinen olen loppumallin tunnelmaan. Pisteenä i:n päälle sain vielä renderöityä videon, jossa kamera kiertää luodun mallin ympäri.

rakkis

Kurssityönä palautettu malli.

[vimeo 155162660 w=500 h=281]

Fucus vesiculosus from Niko Nappu on Vimeo.

Aivan mahtava kurssi ja mahtava mentori kurssin vetäjänä. Tästä aukeni kokonainen uusi maailma itselleni. Seuraavana tavoitteena on luoda realistisempi rantavyöhykkeen malli ja sille hieno videopresentaatio. Vot!

Konsepti posterina

Tämän posterin myötä suljen blogin TIES562-kurssin osalta. Blogi jatkuu tutkivan mobiilioppimisen, sekä muiden TVT:aan liittyvien aiheiden parissa.

Tutkivan mobiilioppimisen työkaluja

Tässä oppimisratkaisukonseptin kehitysprosessissa on tarkoitus etsiä sopivia tietoteknisiä ratkaisuita käytettäviksi tutkivan oppimisen syklin eri vaiheiden aikana. Esitetyt ratkaisut ja työkalut eivät tietenkään ole ainoita oikeita, eivätkä välttämättä edes parhaita mahdollisia. Tämä postaus elää ja muuttuu konseptin kehittyessä, joten alla oleva lista työkaluista tulee päivittymään työn kuluessa. Osaa esitetyistä ratkaisuista sekä työkaluista on testattu käytännössä, osan käyttökelpoisuutta konseptiin ja opetukseen tulee arvioida myöhemmin.

Tutkivan mobiilioppimisen työkaluja.

Tutkivan mobiilioppimisen työkaluja.

  1. Kontekstin luominen

Kontekstin luominen voi tapahtua esimerkiksi visualisoimalla tai havainnoimalla jotain ilmiötä.

  • ODK-visualisointi / ODK-datankeruu.
  • Citynomadi, sijaintitietoa hyödyntävä matkailusovellus (https://citynomadi.com/fi).
  • MIT:n SIMILE-projektin avoimen lähdekoodin visualisointityökalut, sekä erityisesti niitä hyödyntävä timemap javascript-kirjasto, joka avulla SIMILE aikajana voidaan yhdistää avoimen karttapohjan kanssa.
  1. Kysymysten asettaminen

Asetetaan ongelmia ohjaamaan oppimisprosessia. Opiskelijat tutustuvat opiskelun kohteena olevaan ilmiöön mobiilin tiedonkeruun avulla.

  • ODK-datankeruu.
  1. Jaettu asiantuntijuus

Tutkivan oppimisen prosessi osavaiheineen jaetaan oppimisyhteisön jäsenten kesken.

  1. Työskentelyteorioiden luominen

Työskentelyteorioiden luominen oppilaiden intuitiivisten selitysmallien pohjalta.

  • ODK-visualisointi.
  • SIMILE-visualisointi.
  1. Syventävän tiedon etsintä ja uusien työskentelyteorioiden luominen

Uuden syventävän tiedon etsintä esimerkiksi keräämällä mobiilisti tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Tarkentamalla kysymyksiä ja muodostamalla uusia työskentelyteorioita oppilaat luovat asteittain monimutkaistuvia teorioita. Tavoitteena tiedon lisääntyminen sekä käsitteellinen muutos.

  • ODK-datankeruu.
  1. Tulosten julkistaminen
  • ODK-visualisointi.
  • SIMILE-visualisointi.
  • Julkaisu verkossa sekä liittäminen opiskelijan portfolioon.