Kuka keksi Secchi-levyn?

Tiedättehän sen pyöreän valkoisen levyn, jonka avulla voidaan mitata järvi- tai meriveden kirkkautta? Valkoinen levy lasketaan veteen ja se syvyys, jossa levy katoaa näkyvistä on kyseisen päivän näkösyvyys (katso ohjeet artikkelin lopusta).

Secchi-levy

Secchi-levy (kuva: Wikipedia, public domain).

Secchi- levyn keksijänä pidetään yleisesti kirkonmies ja professori Pietro Angelo Secchiä (1818-1878). Tarinan mukaan Secchi keksi menetelmän katseltuaan merenpohjalla lepäävää valkoista lautasta. Veden näkösyvyyttä oli kuitenkin mitattu jo vuosikymmeniä ennen Secchiä. Ainakin Saksalainen luonnontieteilijä Adelbert von Chamisso, Ranskalainen komentaja Louis Isidore Duperrey, Sveitsiläinen Francois Alphonse Forel ja Itävaltainen Josef Roman Lorenz von Liburnau käyttivät samankaltaisia valkoisia levyjä veden näkösyvyyden mittaamiseen ennen Secchin kokeita. Secchin tutkimukset olivat joka tapauksessa selvästi laajimmat ja järjestelmällisimmät menetelmän kehittämiseksi. Hän julkaisi menetelmää kuvaavan artikkelin vuonna 1865. Secchi ei ehkä kuitenkaan ollut idean todellinen isä.

Tarinan eräs versio alkaa vuonna 1845 Tyyneltä valtamereltä. Purjehtiessaan Wallisin saaren lähettyvillä, Ranskalainen merikapteeni Auguste Bérard (1796–1852), totesi lautasen näkyvän meren pohjalla 40 metrin syvyydessä. Jo 1800- luvun alkupuolella merentutkijana kunnostautunut Bérard toimi korvetti Rhinin kapteenina Uuden Seelannin tukikohdassa ja purjehti sieltä käsin Tongalle, Uuteen-Kaledoniaan ja Wallisille saakka. Uusi Seelanti oli tuolloin tärkeää valaanpyyntialuetta ja lisäksi Ranskalaiset kilpailivat Brittiläisen imperiumin kanssa Tyynen valtameren saarilla poliittisesta vaikutusvallasta. Bérardin raporteista huokuukin ajan henki. Hän mm. kirjoitti Poebo nimisen päällikön luvanneen tälle (Ranskalle) kaikki kansansa hallitsemat hedelmälliset maat Uudessa-Kaledoniassa. On tietysti epäselvää mikä Bérardin henkilökohtainen vaikutus lopulta oli, mutta edelleen tänäkin päivänä Uusi-Kaledonia ja Wallis ovat Ranskan hallinnon alaisia alueita. Samoina vuosina Tyynen Valtameren aaltoihin katseli myös muuan New Yorkista lähtöisin oleva Herman Melville, joka oli pestautunut valaanpyyntialus Acushnetin palvelukseen pari vuotta aiemmin.

Euroopassa Bérardin havainnot nosti esiin Ranskalainen fyysikko ja astronomi D.F.J. Arago (1786-1853). Pariisin observatorion johtaja oli monipuolinen tiedemies, jonka oli kiinnostunut mm. valon ominaisuuksista vedessä. Tarina alkaa kietoutua Sechhiin vasta, kun Paavillisen laivaston komentaja Alessandro Cialdi (1807-1882) törmäsi Aragon teksteissä mainintoihin Berardin havainnoista ja tästä innostuneena alkoikin kehitellä valkoista levyä näkösyvyyden mittaamiseksi. Cialdi pyysi apua Rooman yliopiston observatorion johtajalta, professori Secchiltä. Miehet tekivät näkösyvyyden mittauksia Välimerellä kuukauden ajan tukialuksenaan paavillinen höyryjahti L’Immacolata Concenzione. Tulokset julkaistiin artikkelissa ”Sur la Transparence de la Mer” (vapaa suom.: Tutkimus meren kirkkaudesta) vuonna 1865 Comptes Rendus de l’Acadamie des Sciences -tiedelehden numerossa 61. Näkösyvyyden osalta tutkimuksista ja kirjoitustyöstä vastasi professori Secchi. Secchin ansioksi voidaan lukea menetelmän kehittäminen sellaiseksi, minkälaisena se nykyään tunnetaan. Ideasta voimme kuitenkin kiittää kapteeni Bérardia, joka tuskin osasi arvata kuinka tärkeän havainnon hän kirjoitti muistiin seilatessaan Tyynellä valtamerellä 1800-luvun puolivälissä.

Bérardin henkilö jatkaa elämäänsä myös toisessa merentutkimuksen haarassa. Hänen kunniakseen on nimetty eräs nokkavalaiden suku Berardius (eng. giant beaked whales), joka käsittää kaksi lajia. Bérard toimitti aiemmin tuntemattoman valaslajin (ilm. Berardius arnuxii) ensimmäiset tyyppinäytteet Ranskaan tutkittaviksi.

Auguste Bérardin seikkailuista voi lukea lisää ranskaksi osoitteessa:

http://www.lagglorieuse.info/rechercher.php?Mots=Auguste+B%E9rard%2C+globe-trotter+imp%E9nitent&Submit=Rechercher

Lähteitä:

Tyler (1968) Limnology and Oceanography 13: 1-6
Howard-Duff (1986) Journal of the British Astronomical Association 97: 26-29
Wernard (2010) Journal of the European Optical Society 5: 100135

Teksti:

Jaakko Leppänen

Helsinkiläinen vesiluontointoilija ja tutkija. Kirjoittelen Suurisininen alustalle erilaisia vesiin liittyviä blogikirjoituksia. Aiemmin olen rakennellut vedenalaisluontonäyttelyä ja kirjoittanut vesiluontokirjan. Päivätyössäni tutkin pääasiassa vesiluonnon häiriöitä.

Mikä?

  • Secchi-levy on yksinkertainen ja halpa mittalaite, jolla saadaan helposti ja melko tarkasti selville veden kirkkaus ja tuottavan kerroksen syvyys.
  • Näkösyvyys on puolet tuottavan kerroksen alarajan syvyydestä eli siitä syvyydestä jolle 1% pinnalle tulevasta valosta etenee.
  • Tuottava kerros on vesipatsaan ylin kerros, jossa levien yhteyttämällä tuottama energiamäärä ylittää niiden elintoimintoihinsa käyttämän energiamäärän.
  • Itämerellä tuottava kerros on noin 2 x Secchi-syvyys.
Secchi-mittaus Helsingin yliopiston Saariston ekologia -kurssilla. Mittaajana Jaakko Kuurne. (kuva: Sanna Korkonen).

Secchi-mittaus Helsingin yliopiston Saariston ekologia -kurssilla. Mittaajana Jaakko Kuurne. (kuva: Sanna Korkonen).

Miten?

  • paikallaan olevasta veneestä tai laiturilta
  • valoisaan aikaan varjopuolelta
  • varo ettei Secchi-levy osu pohjaan!
  1. Laske levyä hitaasti pinnan alle kunnes se katoaa
  2. Kirjaa muistiin syvyys jossa se vielä näkyi
  3. Laske vielä lisää 0.5 -1 m
  4. Nosta levyä hitaasti kunnes se näkyy jälleen
  5. Kirjaa syvyys muistiin
  6. Näkösyvyys on kahden kirjaamasi syvyyslukeman keskiarvo

Ryhmä rämä

Uusia kasvoja työstämässä tätä mainiota sivustoa (piirrokset: Linda Mattsson).

Uusia kasvoja työstämässä tätä mainiota sivustoa (piirrokset: Linda Mattsson).

[EDIT] Read more about the competition from Think company’s blog post [/EDIT]

Syksy toi tullessaan uusia kasvoja työstämään suurisininen-konseptia. Meillä on suunnitelmia konseptin ja sivuston kehittämiseksi. Jotain uutta on jo valmiina, mutta suurin osa uudesta sisällöstä on vasta työn alla. Tämä lyhyt kirjoitus esittelee uudet kasvot, syväluotaavammat henkilökuvat tulevat myöhemmin. Kävimme tällä porukalla kehittämässä konseptia viime viikonloppuna Helsinki Think Companyn järjestämässä Deep / water well-being -kilpailussa ja pokkasimme toisen sijan. Kilpailun pääyhteistyökumppanina toimi Luonnonvarakeskus LUKE. Laitetaanpas tähän alle kilpailun myyntipuheen (pitch) tukena olleita kalvoja, kun ovat niin hienoja ja avaavat sivuston ideaa oivasti.

Interaktiivisuutta ja uutta sisältöä

Loppukesän ja alkusyksyn mittaan sivusto on saanut kohtalaisesti uutta sisältöä. Kesäksi valmistui myös vedenalaisen luonnon värityskirja, joka oli suuri menestys John Nurmisen säätiön tuottamilla Allas Sea Poolin lasten kesäleireillä. Biologian opiskelija Linda Mattsson on piirtänyt upeita kuvia useista otuksista ja itse olen tehnyt muutamia interaktiivisia tehtäviä innostamaan luonnon ihmettelyyn.

Lasten värittämiä otuksia kesältä 2018.

Lasten värittämiä otuksia kesältä 2018.

Lammin biologisella asemalla oli syksyllä melkoinen kuhina, kun useat koulut vierailivat asemalla. Olipa Helsingin saksalainen koulu viikon pitämässä leirikoulua ysiluokkalaisten kanssa. Vaikka makean veden osion työstäminen pääsee käyntiin kunnolla vasta asiallisen rahoituksen turvin päätin kuitenkin tehdä jotain alustavaa sisältöä koululaisten ja opiskelijoiden tarpeisiin. Makena veden osuus on siis raakaversio lopullisesta tavoitteesta, jota toivottavasti päästään joskus työstämään kunnon resurssein. Makean veden osio laitettiin julkiseksi jo tässä vaiheessa, kun saatiin niin kivoja kuviakin käyttöön Lammin aseman jo eläkkeellä olevalta amanuenssi Ilpo Hakalalta.

Tässä on monta ajatusta muhimassa tulevan sisällön suhteen. Ensiksi pitää kuitenkin saada lajikohtaiset sivut valmiimmiksi Itämeren lajeille. Kaikilla lajeilla ei vielä sivua ole ja usealle lajille pitäisi lisätä valokuvia. Ehkäpä sitä tässä taas intoutuu sisällön tuottamiseen, kunhan räntäsateet alkavat.

Itämeren otuksia by Linda Mattsson 2018.

Itämeren otuksia by Linda Mattsson 2018.

Tähän alle laitetaan vielä muutamia esimerkkejä sivustolta löytyvästä interaktiivisesta materiaalista.

Ja tuulet olivat suotuisat

Ekaa kertaa Swanin ruorissa (kuva: Erkki Salo).

Ekaa kertaa Swanin ruorissa (kuva: Erkki Salo).

Tiistaina 14.08.2018 klo. 08:30 joukko Itämeren tilasta kiinnostuneita ihmisiä oli kokoontunut S/y Belmont -purjealuksen kannelle Katajanokalla kuuntelemaan kapteeni alkubriiffausta. Kyseessä oli John Nurmisen säätiön järjestämä puolen päivän tapahtuma pro bono -yhteistyökumppaneillensa. Tarkoitus oli tehdä lyhyt purjehdus Helsingin edustalla.

Kello 08:30 olin itse valitettavasti vielä vasta matkalla Skatalle. Lahdenväylällä oli tapahtunut liikenneonnettomuus, jonka johdosta liikenne oli ruuhkautunut aina Koivukylän nurkille saakka. Soitto Nurmisen säätiön Erkki Salolle, kaino pyyntö odottaa hetki, auto parkkiin, reppu selkään ja juosten rantaan. Stig ombord ja laiturista irti!

Purjealus Belmont kiersi Harry Harkimon kipparoimana 1986-1987 maapallon nimellä Belmont of Finland. Nuorena seurasin tätä BOC Challenge -yksinpurjehduskilpailua äärimmäisellä mielenkiinnolla. Etelämeren myrskyissä Hjallis taisi pudota mereen. Vene ylösalaisin, itse meressä. Melko karua. Sittemmin alus on saanut puuta ja muita mukavuusvarusteita, kolmesaalinkinen kilpariki on kuitenkin edelleen ennallaan.

Meidän purjehduksellemme sää näytti kuitenkin lupaavalta, aurinko paistoi ja liput liehuivat kevyessä tuulessa. Aamukahvi kuppiin, sämpylä käteen ja jutustelemaan Itämeren tilasta ja ekologiasta. Vallisaari, Isosaari, kuivasaari ja jo oltiinkin jo tulossa takaisin Särkänsalmen kautta. Yritimme kyllä lietsoa pienimuotoista kapinaa ja ehdotimme oikeaksi määräsatamaksemme Tallinnan tai Tukholman. Olisihan se ollut hienoa lähteä hieman seikkailemaan tuolla historiallisella veneellä, mutta hyvä näinkin. Muistoksi päivästä jäi mielenkiintoisia keskusteluita ja uusia tuttavuuksia.

Tuulta purjeisiin (kuva: Niko Nappu).

Tuulta purjeisiin (kuva: Niko Nappu).

Tositoimissa (kuva: Niko Nappu).

Tositoimissa (kuva: Niko Nappu).

Merellisiä juttuja S/y Belmontin kannnella (kuva: Niko Nappu).

Merellisiä juttuja S/y Belmontin kannella (kuva: Niko Nappu).

Puhdas Itämeri -pro bono risteilyn miehistö (kuva: Erkki Salo).

Puhdas Itämeri -pro bono risteilyn miehistö (kuva: Erkki Salo).

S/y Belmont laiturissa Katajanokalla (kuva: Niko Nappu).

S/y Belmont laiturissa Katajanokalla (kuva: Niko Nappu).

Itämeren kotilot

Vesiluontokurssin runko on ollut julkisena noin kuukauden ajan. Olen täydentänyt ja korjaillut sisältöä tasaiseen tahtiin ja luonut muutamia toimintoja helpottamaan lajien tunnistamista. Lajiryhmien ja lajien tunnistaminen sivustolla tapahtuu selkeiden ja yksinkertaisten piirroskuvien avulla. Siiroista, massiaisista ja kotiloista olen tehnyt erikseen hieman tarkemmat määrityskaavat. Lajikohtaisilla sivuilla on sitten tarkempaa tietoa lajeista sekä valokuvia ja linkkejä toisille sivustoille. Kuvia ja videoita lisätään lajisivuille sitä mukaa, kun niitä saan käsiini. Itselläni on vielä useita kuvia, mutta toivon saavani muidenkin kuvia käyttöön sivustolle. Ota yhteyttä, mikäli haluat omaa materiaaliasi muiden katseltavaksi!

Makean veden kotiloiden lukumäärä on huimasti suurempi kuin Itämeren. Rannoillamme on muutamia lajeja, joita ei järvistä löydy, sekä paljon murtovetttä ja alhaista suolapitoisuutta sietäviä lajeja. Tänään valmistui Itämeren kotiloiden yksinkertainen määrityskaava, jonka avulla toivon sinun pääsevän jonkinlaiseen selvyyteen merestä löytämiesi kotiloiden kanssa.

Projekti ROV

ANK-ROV on the right. This is the prototype of a ROV which is developed in the project and it could serve as a model for other school projects.

ANK-ROV on the right. This is the prototype of a ROV which is developed in the project and it could serve as a model for other school projects.

[EN]

Since we met Andrea in Tvärminne in May 2017 the project has seen ups and downs. The only sure thing is that we are moving…somewhere. As I’m currently working as a coordinator for five finnish research stations, it was quite obvious that we will somehow connect the project to the work done at the stations. Kimmo (our builder) teaches handycrafts in the Itäkeskus primary school. He started building a prototype ROV with his students which could be used in other schools when the project gets going. Our master idea was to connect the building of the ROVs in schools and scientists at the stations; the students could work together with the scientists and save the oceans.

We applied money from Ålandsbanken (a finnish bank) which supports Baltic Sea related project each year. Several schools committed to the project together with other parties like the Finnish Environmental Institute (SYKE). The idea was to build ROVs in several schools and to purchase commercial ROVs to be used in parallel with the DIY units. There would have been also a symposium / work shop in the end of 2018 where the students could have presented their projects. Unfortunately we did not get the funding.

The project is still going forward. The ROV in Itäkeskus is starting to look like a real thing. We are also figuring out how to combine the project with some future research funding applications. If we get ROVs to the research stations for scientific use could they also be used for teaching purposes. The next step in the project ROV could be the presentation at the ITK 2018 seminar (Interactive Technology in Education) in Hämeenlinna in May. We’ll be on stage on thursday 12th of April.

[FI]

Paljon on tapahtunut sitten viime vuoden huhtikuun, jolloin Andrea kävi vierailemassa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Projekti on edennyt, no, jonnekin. Rahoitusta emme ole vielä saaneet, mutta tämä(kin) seikka on työn alla. Ajatuksenamme oli sitoa kouluissa tehtävä rakentelu Helsingin yliopiston tutkimusasemilla työskentelevien tiedemiesten touhuihin. Yhdessä pelastaisimme meret. Kimmo aloitti myös prototyypin rakentamisen oppilaidensa kanssa itäkeskuksen peruskoulussa.

Haimme rahoitusta Ålandsbakenin Itämeriprojekti -kilpailussa. He rahoittavat vuosittain projekteja, jotka tähtäävät itämeren pelastamiseen. Saimme useita kouluja sitoutumaan projektiin. Myös mm. Suomen ympäristökeskus (SYKE) oli kiinnostunut toimimaan kumppanina hankkeessa. Tarkoituksenamme oli hankkia kouluissa tehtävien DIY-projektien rinnalle kaupallisia ROV:ja. Suunnitelmissa oli myös seminaari / työpaja loppuvuodesta 2018, jossa oppilaat olisivat voineet esitellä omia projektejaan. Valitettavasti emme tällä kertaa saaneet rahoitusta. Olikohan syynä se, että emme halunneet pelastaa vain Itämerta, vaan kaikki meret 😉

Projekti jatkaa kuitenkin elämäänsä ja rahoituksen hankkiseen on jo muita suunnitelmia aluillaan. Itäkeskuksessa työn alla oleva ROV alkaa jo näyttää ihan oikealta, kohta koittaa koeuitto. Huhtikuussa olemme menossa ITK-seminaariin esittelemään projektia. Olemme framilla torstaina 12 päivä.

Niko & Kimmo

Vesiluontokurssi

Liejusukasjalkainen (kuva: N. Nappu).

Innokas tutkimussukeltajajoukko alkoi aikanaan työstämään vesiluontoon keskittyvää opetusmateriaalia. Tarkoitus oli tuottaa laadukas tukimateriaali Vesiluontokurssille, joka johdattaisi ja innostaisi katselemaan Itämerta uusin silmin. Kurssi oli suunnattu vedenalaisesta luonnosta kiinnostuneille laitesukeltajille. Materiaali valmistui ja muutamia kurssejakin järjestettiin. Materiaali ja sen jatkohyödyntäminen kuitenkin juuttuivat jonkinnäköiseen mustaan aukkoon tai muuhun aika-avaruusvääristymään. Aika ajoin paperinen vesiluontokurssin moniste on putkahtanut mieleen ja muutama vuosi takaperin löysin nivaskan varastosta. Se roikkui mukana opetuskeikoilla ja huomasin sen olevan edelleen varsin mainio materiaali. Tuo edellämainittu AIKA oli kuitenkin ajanut hieman materiaalista ohi, moni asia monisteessa kaipasi päivittämistä. Jossain vaiheessa heräsi ajatus materiaalin henkiin herättämisestä ja päivittämisestä tälle vuosituhannelle; mitäpä, jos materiaalista väännettäisiin verkkoversio. Vaikka nykyään erilaisia materiaaleja on paljon tarjolla nähtiin vesiluontokurssin digitaalisessa versiossa kuitenkin sen verran lisärvoa, että urakkaan kannatti ryhtyä. Tämä materiaali eroaa olemassa olevista nettimateriaaleista selkeiden piirroskuvien ja määrityskaavojen avulla. Materiaali myös skaalautuu erikokoisille laitteille, mikä on nykyään  tärkeää. Materiaali ajateltiin heti alussa julkaistavan avoimesti. Visioissa oli myös tuottaa uudenlaista sisältöä; 3D-malleja lajeista, lajihavaintojen teon mahdollistava systeemi jne.

Tässä kaikessahan olisi ihan jäätävä määrä työtä! Ei auta, homma pistettin alulle…ja laitettiin heti jäihin vuodeksi. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja koska olemme melko päättäväistä kansaa ja sanastossamme on tämä erikoinen sana sisu oli projekti lopulta kaivettava naftaliinista ja käytävä oikeasti hommiin. Rankahkon  uurastuksen jälkeen oli materiaali lopulta siinä vaiheessa, että oli julkaisun paikka. Työstäminen jatkuu, mutta materiaalin uusi muoto lienee melko pitkälle selvillä. Runko on nyt kasassa, sisältöä päivitetään ja uutta sisältöä lisätään kevään aikana. Seuraavassa vaiheessa, kunhan rahoitus saadaan kuntoon, materiaalia aletaan laajentaa makean veden puolelle. Aika näyttää kuinka hyvin materiaali löydetään ja kuinka hyvin vesiluontokurssi otetaan yleisön keskuudessa vastaan.

Toivomme, että materiaalille löytyy käyttöä niin koulujen opetuksessa kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaankin. Soveltuu tämä materiaali kyllä yliopisto-opetuksen tukimateriaaliksikin. Meillä on valmiudet myös räätälöidä esimerkiksi yksittäisille kouluprojekteille omien havaintojen tekojärjestelmä, jolla voidaan esimerkiksi näyttää kartalla oppilaiden mobiililaitteilla tekemät lajihavainnot.

Voit sukeltaa vesiluontokurssin pariin osoitteessa vesiluontokurssi.suurisininen.fi. Hieman kevyempi materiaali löytyy osoitteesta laji-info.suurisininen.fi.

Maasto-opetuksen kehittämisestä

maasto-opetus.fi -logo

Olen ollut osaltani luomassa yliopistojen maasto-opetuksen tukemiseksi rakennettua verkkosivustoa sisältöineen. Sivusto nimeltä maasto-opetus.fi julkaistiin tuossa viime vuoden lopulla ja siitä ollaan rakentamassa portaalia biologian maastokurssien opettajille sekä kurssilaisille. Itä-Suomen yliopiston vetämä ja Koneen säätiön rahoittama hanke alkoi viime vuoden alkupuolella seminaarilla Konneveden tutkimusasemalla ja huipentui toiseen seminaariin Lammin biologisella asemalla joulukuussa 2017.

Maasto-opetuksen tukisivuston ja siihen linkittyvän Facebook-sivun tarkoituksena on tarjota opettajille ja opiskelijoille tietoa, työkaluja sekä verkostoitumisalusta. Sivuilta löytyy tieto Suomen eri yliopistojen kenttäkurssitarjonnasta. Nämä listat täydentyvät tässä kevään aikana. Moni tiedekunta painii laitosrakenneuudistusten parissa ja kurssitietojen kaivaminen on ollut hidasta. Lisäksi muinaisten kurssien muinaiset vetäjät ovat kadonneet; moni muistaa käyneensä sen oivallisen kurssin aikanaan, mutta mikäköhän sen nimi (ja aihe) olivat? Projektin aikana on työstetty useita työohjeita, joiden tarkoituksena on auttaa opettajia hiedän rakentaessaan sisältöjä kursseille. Työohjeita on tulossa useita lisää kevään 2018 aikana. Tarkoituksena on myös tuottaa tukku uusia työohjeita tämän vuoden kenttäkurssien kurssilaisten voimin. Sivuilta löytyy myös laaja resurssipankki, josta löydät esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmia sekä kirjallisuuslistan eri lajiryhmiin. Sivuilla pidetään myös projektin blogia, jossa on jo avattu projektin ydintä siinä laajuudessa, että tässä ei ole sitä tarpeen toistaa. Tsekkaa blogi.

Projektin sivuja rakennetaan ja hankkeelle ollaan miettimässä jatkorahoituksen hakemista. Maasto-opetus.fi -sivuston ohella projektin tähän mennessä näkyvin tuotos on Yliopistopedagogiikka-lehteen kirjoitettu artikkeli (Komonen ym. 2017).

Saariston ekologia 2017

Saariston ekologia -kurssin erilaisia rantoja from RESTAT UHEL on Vimeo.

Kahden viikon rupeama tämänvuotisen Saariston ekologia -kurssin (HY) parissa on taas takana. Pitkää päivää pukkasi, mutta hauskaa oli. Taas kerran kelien jumalat suosivat kurssia, kahteen viikkoon mahtui vain muutama sadekuuro. Toinen viikko oli tuulten puolesta hieman vauhdikkaampi, mutta onneksi Tvärminnen saaristosta löytää melkein aina vaihtoehtoisen opetuspaikan, oli tuulen suunta sitten mikä tahansa. Myrskyllä toki laivat (ja opiskelijat) jäävät maihin, näin ei ole tainnut kuitenkaan koskaan käydä.

Tänä vuonna kurssilla kokeiltiin aikaisempaa hieman vahvempaa tutkimuspainottoisuutta ensi vuotta silmälläpitäen, jolloin kurssi tulee muuttamaan sisältöään tutkimuksellisempaan suuntaan. Saimme näin hieman kokemusta esimerkiksi ajankäytön suhteen ja olemme viisaampia rakentaessamme ensi vuoden kurssisisältöjä. Tutkimuksellisuuden lisääminen tulee olemaan hieman haastavaa ilman valmentavaa kurssitusta ennen Tvärminneen saapumista; koesuunnittelusta, tilastotieteestä ja paremmasta lajintuntemuksesta tarvitaan kyllä paremmat pohjat, muuten tutkimuksellisuuden lisääminen syö kurssin pedagogista mielekkyyttä (kirjoittajan henkilökohtainen mielipide).

Valitettavasti RASPITIN-projekti sekä LäPSSy-luotain eivät valmistuneet tämän vuoden kurssille. Niiden toimintaperiaatteita ja alustavia prototyyppejä kuitenkin esiteltiin toisen kurssiviikon alun ”Teknologiademossa”. Demon sanoma oli, että ideoi ja aloita ideoiden toteuttaminen. Kaiken ei tarvitse olla suurta ja mahtavaa, mutta tekemällä oppii.

Edit! Juttu kurssista Helsingin yliopiston uutisissa.

LäPSSy-luotain.

LäPSSy-luotaimen merimaaliohjusmainen rakenne herätti kunnioitusta läsnäolijoiden keskuudessa.

Mutta mitäpä tässä jaarittelemaan hyvästä kurssista. Uppoudu saariston tunnelmiin alla olevien kuvien kautta!

Tvärminnen Eläintieteellinen Asema ilmasta

Snorklaajat vedessä

Saaristomaisemaa

 

J. A. Palmen matkalla näytteenottoon

Kurssilaiset tutkivat näytteitä saaren rannassa

Snroklaajat vauhdissa

Rakkolevien mittausta ja näytteiden keräämistä

Kala sukeltajan maskissa. Näinkin voi pyydystää kaloja

IR-kanuuna

Akvaario IR-valaistuksessa tietokoneen näytöllä.

Akvaario IR-valaistuksessa tietokoneen näytöllä.

Vanha totuus on, että ei kannattaisi alkaa korjaamaan mitään, mikä ei ole rikki. Viikko on ollut hieman masentava, kun sain tietokoneeni käyttöjärjestelmän rikki asentamalla (sillä hetkellä niin tärkeitä) ajureita uusiksi. Loppuviikko menee sitten asennellessa käyttis ja muutama ohjelma uudestaan. Valoa viikkoon toi tässä kuvattu pieni projekti.

 

Mikko Immosella on tuossa viereisessä Laboratoriossa koe meneillään jättikatkojen (Gammaracanthus lacustris) ruokailupreferensseihin liittyen. Akvaariossa on pimeässä viihtyviä jättikatkoja, sekä okakatkoja (Pallaseopsis quadrispinosa) ja tarkoitus on tarkkailla miten okakatkat maistuvat jättikatkoille. Tarkkailu tulee tehdä pimeässä infrapunakameran avulla.

Akvaario, IR-kamera ja omat infrapunavaloviritykset

Akvaario, IR-kamera ja omat infrapunavaloviritykset.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin kameran oman IR-valaisimen tehottomuus ja kapea keila. Sattumalta minulla oli RASPITIN-projektiin liittyen infrapuna LED-matriiseja pöydällä lojumassa. Virittelimme akvaarioon 36 led-valon rinkulan ja lopputulema oli oikein tyydyttävä. Valoa saatiin melko leveällä keilalla ja melkein tarpeeksi. Alussa taistelimme hieman väärin säädettyjen jännitteiden kanssa, mutta mitäpä kaksi biologia eivät saisi yleismittarilla ratkaistua. Nyt on sävelet selvät ja aikomus tykittää katkoja usealta suunnalta ainakin kolmella LED-rinkulalla. Turhaan se posti valittaa niistä Kiinan nyssäköistä. Me teemme tiedettä!

Infrapunavalomatriisi roikkuu optimaalisesti akvaarion yllä.

Infrapunavalomatriisi roikkuu optimaalisesti akvaarion yllä.